Elokuva: Avatar, USA 2009

Ohjaaja: James Cameron
Näyttelijät: Sam Worthington, Zoe Saldana, Sigourney Weaver

Been there, done that. Siis ei täs ollu mitään muuta uutta ku grafiikka (tai mikskä sitä nyt nimitetää?). Mulle tuli tosi vahvasti mieleen sellanen lasten piirretty elokuva ku Fern Gully - Viimeinen sademetsä vuodelta 1992. Tää oli ihan ku aikuisten versio siitä. Ja mua voi ärsyttää jenkkitouhu, hyvä leffa pilataan sellasella teennäisellä dramatisoinnilla, hei kamoon. No, okei mä myönnän, valitettavasti se vetoaa, mut mua se vaan lähinnä oksettaa ja etoo. Tää on niin klassillinen asetelma, et huimaa. Mua kiinnostaa ja muhun vetoo älylliset leffat ja leffat joissa on "tavallinen" juoni jos se on toteutettu erikoisella tai ennen näkemättömällä tavalla, mut ei sen silti tarvii olla hyvä vaikka se onki ennen näkemätön. Mä jossain vaiheessa lopetin kattomasta leffoja koska niillä ei ollu mulle mitään tarjottavaa.

Ja valitettavasti tää menee nyt Laskijan puolelle. Oon pettyny jenkkileffoihin, joissa ei uskalleta tehdä omintakeisia ratkaisuja.

Elokuva: Chloe, USA 2009

Ohjaaja: Atom Egoyan
Näyttelijät: Julianne Moore, Liam Neeson, Amanda Seyfried

Joo, tää oli aika kipee. Siis jotenki tosi sairas. Hyvä idis ja noin, mut turhan epäselvä ja no, kummallinen. Asiaan voi toki vaikuttaa se, et mä oon niin tottunu aina funtsii etukäteen et mitä tapahtuu ja kuka kusettaa ja ketä jne. et sit meen ihan sekasin siitä mitä siin leffas todellisuudes tapahtu. Mut toteutuksesta ei paljon valittamista. Ehkä mä kuitenkin vähän ihmettelin sitä ikkunan läpi putoamista, et ei siit oikeesti voi delaa, jos niin matalta tippuu. Mut ehkä joku voi, tai näköjään joku voi.

Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa

"Mariam on vain 15-vuotias, kun hänet lähetetään Kabuliin ja naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa uuden elämänsä toiveikkaana, mutta vuosien kuluessa burqa kätkee alleen niin nöyryytykset, mustelmat kuin hiipuvan toivon lapsesta.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat myös nuoren ja rakastuneen Lailan haaveet tulevaisuudesta. Hänestä tulee Rashidin toinen vaimo.
Afganistanilaisnaisen kohtalosta määräävät miehet, sota, talibanien hirmuhallinto. Mutta Mariamin ja Lailan välille kasvaa ystävyys, joka on kaikkia näitä vahvempi – ja joka saa heidät yhä uudestaan taistelemaan toivon ja vapauden puolesta."

***

Hmm, miten mä teilaan tän vaikuttamalta ahdasmieliseltä ja tunteettomalta..? No, okei, alotetaan krediiteistä. Musta kirjottaja on luonu tarinan uskottavaks, tai siis musta se oli uskottavaa, että vaikka Mariam oli ensin tosi etäinen Lailaa kohtaan niin sitte se aika pian suli siihen ja niistä tuli ystävät. Eli siis vaikka tapahtumat tapahtu tosi vilkkaasti, ne oli melko uskottavia.

Ensin mä ajattelin, et no onneks täs ei oo tätä draamaa, siis sellasta kunnon ah, oi Brooke olet niin ihana ja kaunis -draamaa, eli siis mun sanastossa se on sitä Hollywoodroskapaskaa. Mutta olihan siellä sitäkin. Ja ehkä alku oli vähän pitkä ja loppu oli taas vähän töks. En ole pahoillani, jos joku kauhistuu mun arvostelusta, mut musta tässä itse tarinassa olis ollu potentiaalia, mut se oli pilattu vaikka millä, vaikka mun täytyy kaikesta mun kritiikistä huolimatta sanoa, että tarina kesti ne kyllä hyvin. Eli siis ihan ok. Mä en voi olla mainitsematta, että mulla oli vähän tai todella paljonkin sellanen ennakkoajatus että tää kirjailija on Lähi-idän Torey Hayden, joka on myös mun tuomittujen listalla.