maanantai 6. elokuuta 2012

Luettua

Jo nyt on elokuu, kesälomaa kuukausi lusittavana ja kaksi takana. On ollut aikaa toipua, pysähtyä, miettiä ja olla vaan, tässä ja nyt - läsnä. Hienoa huomata, että nyt pystyy tarttumaan jo kirjaan, sen täytyy olla toipumisen merkki :) Tässä joitain (muistaakseni) tämän vuoden aikana luettuja kirjoja.

Dean Koontz - Aaveet

Muistaakseni luin tämän aika alkuvuodesta. Ensi alkuun oli hyvin lupaavaa, mutta jossain kohtaa koko rakenne alko pahasti murenemaan. Jännitys oli.. en tiedä missä. Idea oli ihan ookoo, mutta toteutus ei sytyttänyt. Jotenki aistin kirjailijasta tietynlaista väkinäisyyttä, kun taas joillain on kertomisen lahja ja se näkyy. Joo, pakostakin tuli Stephen King mieleen ja pakostakin (en olisi halunnut) vertailin Koontzia Kingiin, mutta vain koska Aaveet on niin samankaltainen kuin Kingin monet teemat ja erityisesti Se nyt kun sitä luen tällä hetkellä tiiviimmin. Joka tapauksessa tämä teos jätti kylmäksi vaikka alku lupaili paljon.

Stephen King - Sydänyö

Tässä taitaa olla ensimmäinen Kingiltä lukemani novellikokoelma (jonka olen lukenut loppuun), joka sisältää neljä kertomusta: Langolieerit, Salainen ikkuna, salainen puutarha, Kirjastopoliisi ja Aurinkokoira. Langolieerit ja Salainen ikkuna ovat molemmat nähty leffaversioina, joka söi jännitystä taikka muuten tarinan hohtoa (hih:) melko suuressa määrin. Loppuvaiheessa olin jo niin puutunu, että halusin vain lukea teoksen loppuun ihan vaan sen loppuunsaattamisen vuoksi enkä lukukokemuksen tähden. Kertooko se tästä mitään....?

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

Sain tämän lainaksi perhetuttavalta, muistaakseni vuoden vaihteen tienoilla ja ehti lojumaan pöydällä jonkun aikaa ennenko sain mielensäpahoittaja-fiiwiksen. Hyvä, että odotin, koska en muista nauttineeni paljon mistään pitkään aikaan niin paljon kuin tästä lukukokemuksesta. Sitä on vaikea selittää, mutta ehkä se on se suoraviivainen ja lapsenomainen maailma, jossa mielensäpahoittaja elää. Sitä on samaan aikaan hyvin samaa mieltä, mutta silti niin eri maailmasta, jossa mielensäpahoittajan protestoimat asiat ovat päivänselviä asioita. Kuitenkin jokin osa haluaa kuulua "menneisyyspuolueeseen" :) Neloselta tuleva Hyvät ja huonot uutiset on innoittanut ottamaan panelistien elämäntöistä selvää muutenkin.

Miika Nousiainen - Maaninkavaara

Tähän tartuin puhtaasti Hyvien ja huonojen uutisten tähden, koska Miika on valloittava panelisti ja halusin tutustua paremmin hänen kirjallisen tuotantonsa kautta. Hakusessa oli kyllä esikoisteos Vadelmavenepakolainen, mutta sitä ei sillä hetkellä ollut saatavilla joten tyydyin second best vaihtoehtoon. Joka tapauksessa tarinan idea oli hyvä, ja Miikan huumori oli vielä parempi. Mut jossain kohtaa tuli kuitenki sellanen olo et joo I get the picture et mä en kestä tätä enää, ku se hulluus meni jo niin yli ettei sitä meinaa kestää tällanen penkkiurheiluhullu lainkaa. Jotkut asiat oli vähän liian hyviä ollakseen totta ja toisaalta mä ymmärrän et ne hahmot oli ehkä tarkotuksellisesti liioteltuja, eikä sen ollu varmaan tarkotuskaan olla uskottava vaan hauska ja hupaisa (tämän tyyppiselle on varmasti ihan oma sanansa.. satiiri?). Ainaki tunteita nostattava / herättävä, naurattava, huvittava, tuskastuttava, uskomaton yms. kaikenlaisia adjektiiveja tulee mielee tästä :)


John Grogan - Marley ja minä

Tossa reilu kuukaus sitten otin mökille mukaan. Ollut pitkään wanted-listalla ja hyllyssäkin, mutta nyt vasta tuli Marley-fiiwis. Hyvä niin, koska aika ja paikka oli otollisia tälle tarinalle. Mitä nyt tositarinoista voi sanoa, ei voi paljon kiistellä tapahtumista, mutta kerronnasta voin sanoa jotain. Ensinnäkin mietin lukiessa, et miten tää John on pystyny kuvailemaan kaiken niin elävästi ja samalla rakentamaan niin koherentin kokonaisuuden tarinasta, kunnes muistin, että se on kirjoittaja ammatiltaan ja tehny kolumnia koko pienen ikänsä. Mut totta se on, koki vahvasti et tarina tuli "lähelle", ei ainoastaan koskettavalla tavalla vaan ikään ku olis pujahtanu siihen miljööseen ja tarinaan ihan itse. Niin hyvin se oli kuvattu kaikki kyllä. Ja poiki se sellasenki ajatuksen, et jonain päivänä vois itselläänki olla ihmisen paras ystävä kainalossa :)

Arturo Pérez-Reverte - Yhdeksäs portti

Kuten aikaisempi, myös mökillä mukana. Tätä ehdin aloittamaan, mutta lopettaminen venyi kotiuduttua. Syy oli se, että tarina kävi tylsäksi, mielenkiinnottomaksi, ärsyttäväksi ja puuduttavaksi. Mieletön Dumas-historiikki kyllä. Ei oikeen tienny mikä oli totta ja mikä keksittyä (jos mikään..), täytyy mainita, että oli aikamoinen yllätys ja se osa oli hyvin mielenkiintoinen. Toinen seikka, mikä teki tästä puuduttavaa oli se, et tästäkin on tehty leffa, jonka ilmeisesti olen nähnyt ja joka vaikutti tuolla jossain alitajunnassa ja siten ilmeisesti sekotti tuntemuksia ja ajatuksia. Pitkään aikaan en oo kyllä loppuun asti päästyäni pitäny sellasta pärinää ku tämän jälkeen niin että oksat pois. Kertooko se tästä mitään...?

torstai 1. maaliskuuta 2012

Katsaus vuoteen 2011

Luetut:

1. Junichiro Tanizaki - Avain

2. Dean Koontz - Odd Thomas Hiljaisten kaupunki

3. Hermann Hesse - Narkissos ja Kultasuu

4. Dennis Lehane - Suljettu saari

5. Minna Canth - Anna Liisa

6. Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen

7. Andrus Kivirähk - Riihiukko

8. Audrey Niffenegger - Aikamatkustajan vaimo

9. Marian Keyes - Watermelon

10. Chimamanda Ngozi Adichie - Purppuranpunainen hibiskus

11. Audrey Niffenegger - Her Fearful Symmetry

12. Sofi Oksanen - Baby Jane

13. Rob Reger & Jessica Gruner - Emily the Strange Pimennon päivät

14. Alex Garland - Laguuni

15. William Faulkner - Kun tein kuolemaa

16. Hilja Valtonen - Nuoren opettajattaren varaventtiili

17. Kjell Westö - Lang

18. Bret Easton Ellis - Lunar Park

19. Edita Morris - Hiroshiman kukat

20. Linda Olsson - Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

21. Anja Snellman - Parvekejumalat

22. Peter Høeg - Lumen taju

23. Maria Vaara - Likaiset legendat

24. Paulo Coelho - Veronika päättää kuolla

25. Toni Morrison - Sinisimmät silmät

Katsotut:

Repo Men, USA 2010

22 Bullets, Ranska 2010

American Beauty, USA 1999

Austin Powers in Goldmember, USA 2002

After Life, USA 2009

Ghost Rider, USA 2007

Eternal Sunshine of the Spotless Mind, USA 2004

Cape Fear, USA 1991

Täydellisen sotilaan paluu, USA 1999

Jokikyttä, USA 1993

Ansa viritetty, USA 1999

Titanic, USA 1997

Head Above Water, USA 1996

Rambo, USA 1982

Aina eka kerta, USA 2004

Cliffhanger, USA 1993

Vanishing on 7th Street, USA 2010

Batman Forever, USA 1995

The Switch, USA 2010

Martyrs, Ranska 2008

Black Swan, USA 2010

127 Hours, USA 2010

Saavutin itelleni asetetun tavoitteen, 25 luettua kirjaa vuoden 2011 aikana. Hiljaiseloa olen pitäny suurin piirtein nelisen kuukautta, syynä on ollut tärkeän ihmisen poismeno. Suru ja koulu ja niiden välissä tasapainoilu, sekä hulluuden ja järjissäpysymisen välillä kamppailu, ei oikein edes mitään muistikuviakaan ole loppuvuoden parista viimeisestä kuukaudesta. Siksipä en numeroinut elokuvia ollenkaan, kun en yhtään muista mitä olen mahtanut katsella tuon 127 hoursin jälkeen. Samaten huomasin itsessäni sen piirteen, että lukemisesta alkoi tulemaan pakkomielle, joka on omiaan verottamaan lukunautintoa.

Jotain sanoakseni kuluneen vuoden lukutarjonnasta että parhainta antia olivat Kivirähkin Riihiukko, Adichien Purppuranpunainen hibiskus, Faulknerin Kun tein kuolemaa, Morriksen Hiroshiman kukat ja Coelhon Veronika päättää kuolla. Riihiukko oli niin mainiota luettavaa, siinä tosiaan sai heittää mielestään kaiken muun ja heittäytyä siihen maagiseen ja hullunkuriseen maailmaan, jonka Kivirähk oli luonut. Purppuranpunainen hibiskus puhutteli erityisesti koska itse suhtaudun fundamentalistiuskonnollisuuteen hyvin jyrkästi. Uskonnoissa ei ole sinänsä mielestäni mitään pahaa, mutta ihmisen kummallinen toiminta uskonnon varjolla on jotenkin kieroutunutta. Ja siksi siis tämä teos kolahti kovaa. Kun tein kuolemaa oli jollain tavalla hyvin oivallinen matka, noin henkisesti ja teoksen maantieteellinen taival oli omiaan tukemaan matkallaolon tunnetta. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos. Jäi mukavalla tavalla elämään mielen sopukoihin. Hiroshiman kukat oli hyvin kauniisti kirjoitettu (käännetty) ja ihailin lukemisen lomassa että miten näin hienosti voi asioita ilmaista, siis niin että niissä vielä oli sisältöä ja syvyyttä. Ja samaten teoksen aihe oli myös jollain lailla hyvin koskettava ja avartava. Veronika päättää kuolla oli ensimmäinen teos eräältä jo tuomitultani kirjailijalta ja ehkäpä osittain myös siksi, mutta joka tapauksessa teos vei jalat altani. Odotin jotain mitä massa on päättänyt ryhtyä ylistämään sankoin joukoin, mutta oikeesti tässä oli syvyyttä ja sanomaa joka herätteli jopa itseäni. Ennakkoluulot osoittautuivat täysin vääriksi. Hyvä niin :)

Huonointa antia edustivat Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ja Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo sekä Her Fearful Symmetry. Olssonin kirja oli täynnä halua näyttää että kirjailija on kirjailija. Tarina oli täysin epäuskottava. Tämän lukeminen oli piinaa ja jos se ei olisi ollut lukupiirikirja olisin taatusti heittänyt sen nurkkaan hyvissä ajoin ennen loppua. Niffenegger taas on kirjailija jota en myöskään ymmärrä ollenkaan. Aikamatkustajan vaimo oli hyvä idea, mutta loputtomiin venytetty ilman selkeää pointtia. Ensin pointti tuntui olevan naisen ja miehen välinen suhde ja sitten taas keskityttiin aivan liiaksi vauvaan jota ei kuulunut. Hänen varjonsa tarina, jonka luin englanniksi seurasi myös samaa epäloogista ja raivostuttavaa pointittomaa kaavaa. Vaikka sinänsä tarinat oli mielenkiintoista luettavaa, mutta ilman mitään tarkoitusperää hyväkin tarina jää hyvin laihaksi, ontuvaksi ja merkityksettömäksi. Tunteita herättäviä nämä kyllä olivat, sama raivo syntyi kummankin teoksen lopputuloksena.