Jane Austen - Emma
Pitkään pitkään olen halunnut lukea Emman, enkä oikein itsekään tiedä tarkkaa syytä miksi. Leffasta olen joskus nähnyt alun, mutta olin liian nuori (lapsi) ymmärtääkseni siitä mitään (olin turhautunut koska Emman yritys saada mies kiinnostumaan ystävättärestään vaikka tämä oikeasti kiinnostuikin hänestä itsestään oli tyhmä idis). Sen jälkeen kun katsoin Eksyin Jane Austenin maailmaan opin ymmärtämään tätä kirjallisuuden lajia syvemmin.
Mutta, jostain syystä tämä ei sytytä. Liian pitkäveteinen ja totta puhuakseni olen lukenut sitä niin pitkään ja harvakseltaan että koko hienous on kadonnut, ja olen jo hieman sekaisin henkilöistäkin.
Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla
Tämä on mainio historian kuvaus ja aivan mielettömän ihana kuvaus sen ajan (kuvitteellisista(?)) henkilöistä. Mutta vaikka olen päässyt toiseen kirjaan asti (yhteisnidos) on tullut tenkkapooo vastaan. Ja mitä harvakseltaan luen sitä ulapalle menen kun sitä luen. Ja kun yöpöydällä on kaksi tiiliskiveä (ks. seuraava kohta) niin siihen toiseen tulee tartuttua helpommin (ks. taas seuraava kohta :))
Norman Mailer - Pyövelin laulu
Tämä oli poikaystävän ehdotus. Alku oli aivan lumoava, mutta nyt kun jankataan sitä vankilakohtaa edes takaisin, olen aivan puuduksissa. Mutta Linnaan verrattuna teksti on sujuvaa, helppo ymmärtää (eli ei tarvitse vääntää rautalangasta ymmärtääkseen lukemaansa) niin silti tarina itsessään junnaa liikaa paikallaan. Haluan lukea kirjat niin, ettei ne kestä ikuisuuksia (hmmh), vaikka toisaalta pitkä ja iso teos on mukava, kunhan se pitää mielenkiintoa yllä ja pitää otteessaan.
Plus näiden lisäksi on ne ikiteokset jotka ovat vielä kesken, ja tulevat olemaan tätä menoa vielä pitkäänkin.
