Tästä en löytäny edes kansikuvaa, eikä takakannen tekstiä taida olla olemassakaan. Joten referoin hiukan mistä on kysymys.
Päähenkilö Juka saa vieraakseen amerikkalaisen nuorenmiehen Sam-sanin, josta itseasiassa tulee Jukan perheen alivuokralainen matkansa ajaksi. Samista piti tulla lääkäri kuten isästään, mutta nyt hän on liikematkalla Japanissa isäpuolensa firman kautta. Hiroshimassa räjähti atomipommi 14 vuotta sitten ja Sam saa tutustua pikkuhiljaa Jukan kautta pommin aiheuttamiin kauhuihin.
Juka on perheen äiti, jolla on pikkusisko Ohatsu, 17 vuotta, ja kaksi lasta (ymmärtääkseni kaksi:). Jukan mies, Fumio, saa sairastumisen merkkejä, jonka kautta Sam saa hiljalleen tietää pommin vaikutuksista. Tarina oli todella kauniisti kirjoitettu, vaikka käännös olikin, ja onnistunut ristiriita on tarinan kerronnan kauneudessa ja tapahtumien kauheudessa. Japanilainen kulttuuri oli myös hyvin mielenkiintoista luettavaa. Kauheinta tässä oli se, miten omat heimolaiset hyljeksivät sen takia, mitä pommi on aiheuttanut. Säteilystä johtuvat mutaatiot ja muut ilkeät asiat ovat syy syrjintään. Pommin uhrit eivät kelpaa työhön, niiden kanssa ei seurustella tai heitä ei palvella kaupoissa jne.
Toinen asia mikä tuli esille oli japanilainen kulttuuri. Tunteiden näyttämisestä pidättäytyminen, kohteliaisuus ja ylpeys. Kasvojen menettäminen on suuri häpeä. Suuren hädänkin keskellä, ei tule unohtaa olla kohtelias ja huomaavainen. Kirjailija on onnistunut ilmaisemaan hienosti sisällä kuohuvan mylläkän ja ulospäin näytettävän tyyneyden.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjasta todella paljon. Tykkään muutenkin lukea erilaisista kulttuureista ja eri maihin ja miljöihin sijoittuvia tarinoita. Tragediaksi kuvattu teos ja sitä se olikin, useammalta kohdin kuin vain yhdestä.
