Jo nyt on elokuu, kesälomaa kuukausi lusittavana ja kaksi takana. On ollut aikaa toipua, pysähtyä, miettiä ja olla vaan, tässä ja nyt - läsnä. Hienoa huomata, että nyt pystyy tarttumaan jo kirjaan, sen täytyy olla toipumisen merkki :) Tässä joitain (muistaakseni) tämän vuoden aikana luettuja kirjoja.
Dean Koontz - Aaveet
Muistaakseni luin tämän aika alkuvuodesta. Ensi alkuun oli hyvin lupaavaa, mutta jossain kohtaa koko rakenne alko pahasti murenemaan. Jännitys oli.. en tiedä missä. Idea oli ihan ookoo, mutta toteutus ei sytyttänyt. Jotenki aistin kirjailijasta tietynlaista väkinäisyyttä, kun taas joillain on kertomisen lahja ja se näkyy. Joo, pakostakin tuli Stephen King mieleen ja pakostakin (en olisi halunnut) vertailin Koontzia Kingiin, mutta vain koska Aaveet on niin samankaltainen kuin Kingin monet teemat ja erityisesti Se nyt kun sitä luen tällä hetkellä tiiviimmin. Joka tapauksessa tämä teos jätti kylmäksi vaikka alku lupaili paljon.
Stephen King - Sydänyö
Tässä taitaa olla ensimmäinen Kingiltä lukemani novellikokoelma (jonka olen lukenut loppuun), joka sisältää neljä kertomusta: Langolieerit, Salainen ikkuna, salainen puutarha, Kirjastopoliisi ja Aurinkokoira. Langolieerit ja Salainen ikkuna ovat molemmat nähty leffaversioina, joka söi jännitystä taikka muuten tarinan hohtoa (hih:) melko suuressa määrin. Loppuvaiheessa olin jo niin puutunu, että halusin vain lukea teoksen loppuun ihan vaan sen loppuunsaattamisen vuoksi enkä lukukokemuksen tähden. Kertooko se tästä mitään....?
Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja
Sain tämän lainaksi perhetuttavalta, muistaakseni vuoden vaihteen tienoilla ja ehti lojumaan pöydällä jonkun aikaa ennenko sain mielensäpahoittaja-fiiwiksen. Hyvä, että odotin, koska en muista nauttineeni paljon mistään pitkään aikaan niin paljon kuin tästä lukukokemuksesta. Sitä on vaikea selittää, mutta ehkä se on se suoraviivainen ja lapsenomainen maailma, jossa mielensäpahoittaja elää. Sitä on samaan aikaan hyvin samaa mieltä, mutta silti niin eri maailmasta, jossa mielensäpahoittajan protestoimat asiat ovat päivänselviä asioita. Kuitenkin jokin osa haluaa kuulua "menneisyyspuolueeseen" :) Neloselta tuleva Hyvät ja huonot uutiset on innoittanut ottamaan panelistien elämäntöistä selvää muutenkin.
Miika Nousiainen - Maaninkavaara
Tähän tartuin puhtaasti Hyvien ja huonojen uutisten tähden, koska Miika on valloittava panelisti ja halusin tutustua paremmin hänen kirjallisen tuotantonsa kautta. Hakusessa oli kyllä esikoisteos Vadelmavenepakolainen, mutta sitä ei sillä hetkellä ollut saatavilla joten tyydyin second best vaihtoehtoon. Joka tapauksessa tarinan idea oli hyvä, ja Miikan huumori oli vielä parempi. Mut jossain kohtaa tuli kuitenki sellanen olo et joo I get the picture et mä en kestä tätä enää, ku se hulluus meni jo niin yli ettei sitä meinaa kestää tällanen penkkiurheiluhullu lainkaa. Jotkut asiat oli vähän liian hyviä ollakseen totta ja toisaalta mä ymmärrän et ne hahmot oli ehkä tarkotuksellisesti liioteltuja, eikä sen ollu varmaan tarkotuskaan olla uskottava vaan hauska ja hupaisa (tämän tyyppiselle on varmasti ihan oma sanansa.. satiiri?). Ainaki tunteita nostattava / herättävä, naurattava, huvittava, tuskastuttava, uskomaton yms. kaikenlaisia adjektiiveja tulee mielee tästä :)
John Grogan - Marley ja minä
Tossa reilu kuukaus sitten otin mökille mukaan. Ollut pitkään wanted-listalla ja hyllyssäkin, mutta nyt vasta tuli Marley-fiiwis. Hyvä niin, koska aika ja paikka oli otollisia tälle tarinalle. Mitä nyt tositarinoista voi sanoa, ei voi paljon kiistellä tapahtumista, mutta kerronnasta voin sanoa jotain. Ensinnäkin mietin lukiessa, et miten tää John on pystyny kuvailemaan kaiken niin elävästi ja samalla rakentamaan niin koherentin kokonaisuuden tarinasta, kunnes muistin, että se on kirjoittaja ammatiltaan ja tehny kolumnia koko pienen ikänsä. Mut totta se on, koki vahvasti et tarina tuli "lähelle", ei ainoastaan koskettavalla tavalla vaan ikään ku olis pujahtanu siihen miljööseen ja tarinaan ihan itse. Niin hyvin se oli kuvattu kaikki kyllä. Ja poiki se sellasenki ajatuksen, et jonain päivänä vois itselläänki olla ihmisen paras ystävä kainalossa :)
Arturo Pérez-Reverte - Yhdeksäs portti
Kuten aikaisempi, myös mökillä mukana. Tätä ehdin aloittamaan, mutta lopettaminen venyi kotiuduttua. Syy oli se, että tarina kävi tylsäksi, mielenkiinnottomaksi, ärsyttäväksi ja puuduttavaksi. Mieletön Dumas-historiikki kyllä. Ei oikeen tienny mikä oli totta ja mikä keksittyä (jos mikään..), täytyy mainita, että oli aikamoinen yllätys ja se osa oli hyvin mielenkiintoinen. Toinen seikka, mikä teki tästä puuduttavaa oli se, et tästäkin on tehty leffa, jonka ilmeisesti olen nähnyt ja joka vaikutti tuolla jossain alitajunnassa ja siten ilmeisesti sekotti tuntemuksia ja ajatuksia. Pitkään aikaan en oo kyllä loppuun asti päästyäni pitäny sellasta pärinää ku tämän jälkeen niin että oksat pois. Kertooko se tästä mitään...?
