Ohjaaja: Joel Schumacher
Kattosin tän saadakseni ajatuksia pois kirjoista ja mua yllätti se, et mä pystyin vaan kattomaa, ilman yltiöpäistä analysointia joka kohdassa. Loppua kohden alko sitte
analysointi, mutta se oli ihan siedettävällä tasolla. Kuitenkin, lopussa ajattelin, että sen poliisinkin elämää kuvataan tässä, mut aika arvotuksellisesti ja epäselväks jäi ainaki mulle, että mikä se Robert Duvallin esittämän poliisin ja Sandran välinen juttu oikeesti oli. Ja muutenkin se vaimo ja sen jutut oli aika turhia, mitäänsanomattomia, mut kaipa sitä juttua oli jostain saatava, mut mieluummin katon sellasta millä on ihan merkitystäki leffan juonen kannalta. Tai ehkä mä en vaan tajunnu niitä juttuja, sekin on yks. Loppujen lopuks oli ihan keskivertopätkä ja ehkä jonkinlaiseks moderniks klassikoks muodostunu. Pidin siitä, että se Bill siinä matkallaan ilmasi asioita ihan suoraan, esim. sille korealaiselle myyjälle. Mut toisaalta mua vähän otti päähän se, että jokainen vastoinkäyminen/kohtaaminen oli samaa tyyppiä. Jokanen heppu, joka sai Billissä ärsytyskynnyksen ylittymää provosoi sitä ihan samalla tavalla. Pikkunen miinus siitä, mut niínku sanoin, ihan keskiverto pätkä.
Tuon Prendergastin ja vaimonsa sanailun oli kai tarkoitus heijastaa sitä samaa painetta, jonka alle muutkin kuin D-FENS joutuvat arkiolemisessaan, ja kuinka siitä syntyvää raivoa pystyy kanavoimaan pitkässä juoksussa kestävämmin - saihan Prendergast lopussa broileriinsa nahat.
VastaaPoista