Kun Kertomus sokeudesta ilmestyi alkukielellä vuonna 1995, José Saramago sai Prémio Camoes -palkinnon, joka on portugalilaisen kielialueen merkittävin kirjallisuuspalkinto. Saramagon romaanin merkitys on kuitenkin yleismaailmallinen. Se paljastaa kulttuurin haurauden, sen miten kenestä tahansa voi poikkeustilanteessa paljastua peto. Romaani on perustaltaan jännittävä katastrofikertomus, mutta se on myös allegoria todellisen maailman sokeudesta, jonka seurauksista lukemattomat ihmiset tälläkin hetkellä kärsivät.
***
Luulin jo hetken että tää on taas yks ikuisuusprojekti, mut sainhan sen loppuun, vihdoin ja viimein. Mä en yleensä lue takakansia tai muuta, enkä sitä tehny tälläkään kertaa. Olin ehkä vähän pettyny, ku tajusin et tätä tää koko tarina on. Ja kappalejakojen harvuus ja ihmisten puheet oli erotettu pilkuilla ja pelkillä isoilla alkukirjaimilla. Oli vaikeuksia ensi sopeutua siihen, mut jotenki se kuitenkin sopi itse tarinaan.
Mä oon kuullu et jotkut on kokenu tän ahdistavana. No, joo onhan se sitäkin, varmaan joillekkin, mut mua jotenkin asia koskettaa. Mä tiedän millasta on olla sokea, metaforisesti, ja sitten näkevä sokeiden joukossa. Se on aika rankkaa. Samaistuin kyllä lääkärin vaimoon. Sinänsä ei mitään uutta, eikä maailmaa mullistavaa. Joillekin se voi sitä olla, ehkä niille jotka on vielä sokeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti