Tästä teoksesta on kirjoitettu paljon, monet blogien kirjoittajistakin ovat kirjoittaneet kysesestä kirjasta. Juttu on niin, että multa meni kaikki tän teoksen hienous nyt ihan harakoille. Koulustressi ja sairasloma ja lievä hulluuntuminen on vieny niin paljon voimia ja resursseja, etten kyenny koko kirjan aikana oppimaan henkilöitä. Liian paljon samannimisiä ja suurin osa vielä suvun naisia, joista olin aivan pihalla. Sitten kun kuvaan astu yhteiskunnallinen kuva, kapitalismi vs. sosialismi ja Marx niin hellurei ja hellät tunteet oli kyllä kaukana.Jonain tai oikeammin melkein minä muuna hetkenä hyvänsä tää olis saattanu olla antoisa lukukokemus, mutta nyt se oli vain raskas ja miltei epämiellyttävä. Toisaalta taas yhdessä arvostelussa (HS:n kulttuurisivut vuodelta lapio) mainittiin Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys tästä teoksesta puhuttaessa, enkä ollut edes ajatellut tätä teosta maagisena realismina. Sadan vuoden yksinäisyyden joskus aloittaneena nautin siitä taas kovastikin.
Kaiken kaikkiaan syytän olosuhteita ja elämäntilannetta siitä, että se riisti minulta oivan lukunautinnon. Mutta voi olla että palaan tähän jonain toisena elämäni vaiheena.
Eikä myöskään kaikista kirjoista voi pitää. Hauska tuo sinun kommentti, "hellurei ja hellät oli kyllä kaukana." :D
VastaaPoistaMä varmaan odotin jotain ihan muuta. Kirjaa alottaessani halusin tietää mikä tai kuka on "joutavuuksien jumala", mut ilmeisesti se ei menny kovin hyvin jakeluun. Toisaalta, en tienny mikä on pääjuttu tai päähenkilö, vaikka hienous oli siinä ettei siinä oikee ollu sellasta tarkkaan nimettyä päätä.
VastaaPoistaTollasia kommentteja tulee ku kirjottaa mitä ajattelee eikä ajattele mitä kirjottaa :D
Minulla tuli taas Sadan vuoden yksinäisyyttä lukiessa vähän samanlainen fiilis: en oppinut missään vaiheessa henkilöitä, en pystynyt seuraamaan juonta ja kirjasta jäi mieleen vain sen sekavuus.
VastaaPoistaJoutavuuksien jumala ei mielestäni ollut yhtä vaikea, mutta pari lukukertaa sekin ehkä vaatii. Minäkään en innostunut kirjasta ekalla kerralla, mutta se jäi kummittelemaan mieleen sen verran, että palasin siihen myöhemmin ja jäin lopullisesti koukkuun. :)