"Odd Thomasin tapaamat kuolleet ovat yleensä lohtua ja oikeutta etsiviä olentoja, jotka haluavat jatkaa rauhassa matkaansa eteenpäin, mutta eivät pääse lähtemään ennen kuin tietyt asiat ovat selvitetty. Odd selvittelee keskeneräisiä asioita kuolleiden puolesta ja sotkee samalla omansa.
Odd näkee myös bodacheja, mustia lipuvia varjoja, jotka ovat verilöylyihin ja joukkotuhoihin erikoistuneita henkimaailman katastrofi-matkailijoita. Mitä väkivaltaisempi kuolema, sitä enemmän bodacheja.
Kun Oddin pikaruokagrilliin saapuu bodachien ympäröimä turpea muukalainen, Odd vakuuttuu että mies on joko massamurhaaja tai kuolee hyvin väkivaltaisesti. Bodacheja alkaa näkyä Pico Mundon katukuvassa huolestuttavan paljon ja uskaliaiden tiedonhankintaretkiensä aikana Odd saa selville kammottavia asioita.
Joku aikoo pikaliittää Pico Mundon kunnan ja sen asukkaat – mukaan lukien Oddin rakastetun Stormyn ja 200-kiloisen kirjailijaystävän P. Oswald Boonen – kuolleiden hiljaiseen kerhoon. Tuhansien ihmisten kohtalo on Oddin rohkeuden, kekseliäisyyden ja uskon varassa."
***
Tää oli siis Odd Thomasista kertovan sarjan ensimmäinen osa. Yhteensä niitä taitaa olla viisi, joista kolme ensimmäistä on suomennettu.
Mä jäin heti alusta asti koukkuu. Tää oli jotenkin niin ihanasti kirjotettu. Mut sit taas toisaalta, tuli monta kertaa mieleen et mentäiskö jo pikkuhiljaa asiaan..? Ja tuli sellanen turhan venyttelyn olo. Eikä se tarinan loppuhuipennus sit kuitenkaa ollu ihan sitä mitä oli jo ehtiny koroilla odotuksia kasvattaa.
En voinu olla ajattelematta et tässä oli stephenkingmäistä ulottuvuutta, mut harmi vaan ettei siitä sit seurannu mitää sen isompaa roolia tässä tarinassa. Olisin kaivannu jotain meaningkia tähän. Joskus mä en oo siinä tilassa et jaksaisin kovasti ajatella kaikki aukot kiinni, ja tahtoo et joku on funtsinu koko homman alusta loppuun ja sieltä sivuilta on mahdollisuus löytää ne jutut, pointit, vaikka ne olis vaikeasti hahmoteltavissakin niin silti.
Mut oli mukava purtava, jossa ei tarvinnu paljon ajatella noin muute. Sai vaan mennä with the flow, and that's what I call eskapismi.
Mäkin tykkäsin tästä melko paljon! Toinen osa olikin sitten jo paljon huonompi, hirveän tylsä, joten varoitus!
VastaaPoistaNo höh, koska mulla on se kakkonen ja sit vast tajusin et se on jonkin sarjan kakkonen ja siks mä tutustuihin Odd Thomasiin, hmm, täytyy kuitenkin jossain vaiheessa ottaa itse selvää :))
VastaaPoista