Tarvinneeko kyseinen teos mitään takakannen tekstejä, vaikka olisin sellaisia löytänytkin? Tuskinpa. Veikkaan että jokaisella on joku sana sanottavana, aina pakkoluettamisesta syntyvistä kommenteista syviin analyyseihin.
Mä diggaan näytelmiä. Luin elämäni ensimmäisen näytelmän viime kesänä ja mä tykästysin. Mutta kokemuksista huolimatta huomasin miten tiukassa aikaisempi ennakkoluuloinen asenne mussa vielä asustelee. Ensimmäinen reaktio: eih, näytelmä. Kunnes sit muistin et ainii, mähän tykkäänkin näistä. Ja taas hyvä muistutus siitä että miksi niin on.
Ensinnäkin näytelmämuotoinen kerronta luo aivan omanlaisensa asetelman tarinalle. Siitä puuttuu kokonaan kertoja, joten kertojan luoma mielikuva jää pois, tää on siis plussaa, koska se mitä tarinassa on ja tapahtuu on siinä, niinku joku taideteos, se on siinä ja jokanen joka sitä kattoo, tulkitsee sitä eri tavalla, mut se teos itsessään on kaikille sama. Miten tää mun kuvaus eroaa kerronnallisista kirjoista, no verrattavaks voitais ottaa vaikka opastettu kierros siellä taidenäyttelyssä, oppaan puhumat sanat, eleet, nonverbaliikka sun muut vaikuttaa mielikuvaan kyseisestä teoksesta, jollain tavalla.
Se siitä. Toiseks mä huomasin ja mua hävetti niiiiiin paljon huomata, että mussa asuu edelleen se vahva lukija, joka mukamas tietää miten tässä käy ja mikä tässä on idea, sen sijaan että vaan ottais sen mitä teoksella on annettavana. Mä luin jokasen repliikin siinä vankassa uskossa, että Anna-Liisa ja Mikko on luotu toisilleen ja that's it. Mä en millään saattanu uskoa, että Anna-Liisa oli ihan tosissaan, ettei sitä mikää Mikko-heppu kiinnostanu. Vielä enemmän mä olin shokissa siitä, että Mikko jotenkin "hylkäs" ja häipy kuvioista toistamiseen, kun Anna-Liisa tunnusti kaiken ja oli valmis maksamaan rangaistuksen.
Mä vaan edelleen luen jossain roosanpunaisessa pumpulissa, jossa kaikki on jotenkin niin puhtoista ja ihanaa. Sitäpaitsi, mut on aivopessy jenkkiläisyys ja pahasti. Siitä se johtuu. Mut on kasvattanu '90-luvun jenkkisoopasaippualeffat ja -sarjat. Kestää varmaan ihmiselämä ennen ku niistä pääsee ulos.
Mut sen kummempia ruotimatta Anna-Liisaa, kun siitä on olemassa ihan aikuistenoikea keskustelu, joka on huomattavasti realistisempi :D Lukupiiriblogin sivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti