David Eddings: Belgarionin taru

Belgarionin taru osa 1: Kiven vartija

"Kiven vartijan päähenkilö on nuori poika Garion, joka asuu tätinsä Polin kanssa rauhallisella maatilalla. Tietämättään Garion on Rivan kuninkaan valtaistuimen perillinen Belgarion ja Aldurin kiveksi kutsutun voimakkaan taikaesineen vartija, ja hänen tätinsä Pol on todellisuudessa velhotar Polgara. Kun Aldurin kivi varastetaan Rivasta on Garionin ja Polgaran hylättävä rauhallinen elämänsä maatilalla ja lähdettävä Polgaran isän velho Belgarathin ja muiden kumppanien kanssa ajamaan kiveä takaa, jotta se ei päätyisi Garionin vihollisen Torak-jumalan käsiin."

Mun on vaikee muistaa mitä tarkallee ottaen tapahtu missäkin kirjassa, kun luin nuo kaikki peräkkäin puolen vuoden sisään. Mutta joka tapauksessa tästä se kaikki alkoi. Exä sai mut innostumaan näistä ja toden totta Kiven vartija onnistuu tempaa mukaansa. Häiritsevää oli kuitenki Garionin marmatus siitä kuinka häntä kohdellaan kuin pikkupoikaa eikä kukaan kerro hänelle mitään. Itse kuitenkin pidin paljon siitä, että asioita pidettiin hieman salassa ja niitä paljastettiin paloina silloin tällöin.

Belgarionin taru osa 2: Ennustusten aika

"Garion, Polgara, Belgarath ja kumppanit jahtaavat yhä Aldurin kiveä, ja heidän matkatessaan pitkin mannerta liittyy heidän joukkoonsa useita muita halukkaita auttajia. Garion löytää kykynsä velhona ja alkaa harjoitella tätinsä ja isoisänsä avustuksella taikuuden käyttöä. Tolnedran keisarikunnassa Garion tapaa nyreän ja itsekeskeisen prinsessa Ce’Nedran, joka useiden vaiheiden jälkeen liittyy hänkin Garionin kiveä takaa-ajavaan ryhmään."

En muistanukaan, että Ce'Nedra astui kuvioon jo tässä kirjassa. Muutama muukin hahmo liittyy seurueeseen ja pian niitä onkin jo niin paljon ja vielä enemmän outoja kaupunkien nimiä ja kuninkaita ja niiden outoja nimiä sun muuta, että vasta ihan viimeisessä kirjassa pääsin hiukan perille niistä. Vaikkei aina muistanukaa ihan tarkallee kuka minkäkin kunkku oli niin henkilöhahmot (muutkin kuin pelkät kunkut:)) oli kuvattu ja rakennettu loistavasti omanlaisiksi.

Belgarionin taru osa 3: Velhojen taistelu

"Garion ja kumppanit jatkavat matkaansa varastetun Aldurin kiven perässä. He kuulevat kiven päätyneen Torak-jumalan palvelijalle, pahalle Ctuchik-velholle ja ottavat päämääräkseen tämän päämajan Rak Ctholin kaupungissa joka sijaitsee korkean vuoren huipulla Chtol Murgosin erämaassa. Matkan varrella he kohtaavat jälleen erilaisia uusia kumppaneita, jotka liittyvät heidän joukkoonsa. Ce’Nedran ja Garionin suhde kehittyy."

Ja lisää ihania kamalia hahmoja. Must oli ihanaa kun ne oli niin erilaisia, ja miten eri provinssin (tai mitä lie) ihmiset oli niin erilaisia kansoina keskenään. Ja jokaisella oli se oma jumala. Omia suosikkijumalia oli Ul ja itkevä Mara.

Belgarionin taru osa 4: Rivan kuningatar

"Garion ja kumppanit ovat saaneet jälleen haltuunsa pitkään jahtaamansa taikaesineen Aldurin kiven ja suuntaavat nyt kohti Rivaa palauttaakseen sen paikalleen kaupungin linnan kuninkaansaliin. Rivassa Polgara ja Belgarath paljastavat Garionille tämän todellisen syntyperän Rivan kuninkaana ja Aldurin kiven vartijana. Garion saa tietää ennustuksesta, jonka mukaan Rivan kuningas ja Torak-jumala ovat kohtaava taistelussa." 

Niinku jo nimestäkin arvata saattaa, ja kyllähän sen nyt tajus jo Ennustusten ajassa mikä Ce'Nedran kohtalo oikeen on. Mutta tässä päästäänkin jo ns. tositoimiin ja aletaan varautumaan sotaan. Ce'Nedra käy läpi omia kasvukipuilujaan ja joutuu ottamaan suurta vastuuta harteilleen kannettavakseen. Pikku prinsessa herättää paikoitellen jopa sympatiaa.

Belgarionin taru osa 5: Kohtalon täyttymys

"Garion, Silkki ja Belgarath ovat lähteneet salaa Rivasta matkustaakseen Malloreaan tuhoamaan pahan jumalan Torakin, Garionin vihollisen. Samaan aikaan armeijan keränneet ja Garionin puolesta sotaretkelle lähteneet Ce’Nedra, Polgara ja muut joutuvat Mallorean keisarin vangeiksi. Keisari lähettää vankinsa Torakin luo Cthol Mishrakiin, ja viimein myös Garionin kumppaneineen saapuu Torakin kaupunkiin."

Tässä kohtaa täytyy sanoo, et mua alko puuduttaa kaikki se sotatouhu ja niiden valmisteleminen. Olisin halunnu lukee enemmän Garionin, Belgarathin ja Silkin seikkailuista Malloreaan. No, mutta loppuhuipennus tuli kuitenkin ja mul on yks sana: pettymys. Viis kirjaa on valmistanu mua tähän viimeiseen huipennukseen ja sit loppu hyvin, kaikki hyvin. Ufff.

Kokonaisuudesta Belgarionin taru oli moniaiheinen ja -vaiheinen. Garionin kasvu tavallisesta maalaispojasta velhoks ja maailman pelastajaks oli mielenkiintoinen. Torakin roolihahmo jäi liian etäiseksi. Olisin kaivannut enemmän Torakin näkökulmaa ennustuksiin. Kuitenkin otettuani hieman selvää tästä sarjasta, huomasin että se luokitellaan myös nuorten kirjasarjaksi, mut jos minä, aikuinen ihminen enkä edes kovin heikkohermoinen sellainen ajattelin tätä paikoitellen hyvinkin raa'aksi, niin mietteisin kyllä uudestaan ennen ku omalle lapselleni tätä suosittelisin.

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Belgarionin_taru

Kajsa Ingemarsson - Vettä vain

Tästäkään en löytänyt takakannen tekstiä, vaikka luulisi löytyvän kun on kuitenkin sen verran tuore teos (2009, käännös 2010). Eikä tätä kirjaa täältä enää löydy, oli se
vain lainassa hetken. En edes muista koska luin tämän :)
Joka tapauksessa on kyseessä melko tuhti välipala (yli 500 sivua) ja täytyy myöntää, että epätoivo iski jossain kohtaa, MUTTA se johtuu ominaisuudesta jonka omaan: jätän kirjat helposti kesken, tai ne pikemminkin jäävät kesken, vaikka olisi kuinka kiva kirja niin kesken jää (esim. Anna Karenina).

Alku jaksaa melkein aina tempaista mukaansa (enhän muuten edes pääsisi jättämään kirjoja kesken) eikä tämä ollut poikkeus. Tarinaan sisältyy kyllä vettä, ja se saa tapahtumasarjan liikkeelle. Päähenkilö on julkisuudenhenkilö, toisin sanoen kirjailija, jonka kirjat ovat myyneet huimasti ja nyt on aika saada vuosikymmenen kestävä suhde kirjasarjaan päätökseen. Ongelmia kuitenkin ilmenee, eikä kaikki mene kuten Strömsöössä.

Juoni, sen kuvaukset, tapahtumien kulku ja kieliasu olivat yhteneväisiä keskenään. Nämä tekivät tästä teoksesta nautittavan välipalan. Hieman alussa kieli kylläkin tökki, kun olin mukamas niin tottunut "korkeatasoiseen" kirjallisuuteen silloin, mutta tarina vei kielen mennessään. Vaikka tässä on käsitelty monia asioita ja monista näkökulmista, pysyy silti tarina koherenttina ja mielenkiintoisena, helppolukuisena ja helposti seurattavana. Viihteen lisäksi on tässäkin jonkinlainen kasvutarina, voisin sanoa jopa luokkarajoja rikkova suhde, joka tämän kasvun saa aikaan. Kuinka uskottava se sitten loppujen lopuksi on, jää lukijan harteille.

Mielenkiintoinen seurattava oli tuo kehityskulku, mutta silti jäi sellainen olo, että jotain jäi pahasti kesken. Toisaalta joskus se on tavoiteltavaakin, mutta kuitenkin olisin ehkä kaivannut kirjailijan valintoja enemmän näkyville. Lopussa tuli väkisinkin sellainen olo että "no just joo", mutta toisaalta se jättää aukon, jonka jokainen voi mieleisekseen täydentää.

Laadukas välipala, jota ei voi sanoa monesta "vakavasti otettavasta" teoksestakaan, joten onnistunut lukukokemus kaikin puolin. Ei maata järisyttävää, muttei myöskään ajanhaaskausta :)

Katsaus vuoteen 2012

Kirjat eivät ole lukemisjärjestyksessä.

1. Paulo Coelho: Santiagon unelmat (Alkemisti)

2. Paulo Coelho: Paholainen ja neiti Prym

3. Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini

4. Dean Koontz: Aaveet

5. Stephen King: Sydänyö

6. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

7. Miika Nousiainen: Maaninkavaara

8. John Grogan: Marley ja minä

9. Arturo Pérez-Reverte: Yhdeksäs portti

10. Stephen King: Cujo

11. Kajsa Ingemarsson: Vettä vain