"Ensin rahat -dekkarissa Stephanie Plum keplotteli itselleen ammatin palkkionmetsästäjänä. Kun virkavallan koura jää odottamaan valtakirjaa, ottavat Stephanien manikyyriä kaipaavat sormet kohteestaan lujasti kiinni. Väliäkö sillä, että hän pyörtyy jo katsoessaan Reservoir Dogsia.
Toisessa Plum-tarinassa kirjailijan vauhti sen kuin kasvaa, vaikka hänen sankarittarellaan onkin käynnistysvaikeuksia. Plumin auto on varastettu, ja varalle löytyvä näyttävä Buick tekee varjostuspuuhat lähes mahdottomaksi. Tuorein takaa-ajo vie Stephanien hautaustoimistoihin. Eräältä vainajalta puuttuu sormi, ja saatuaan postissa eräitäkin elimiä Stephanie päättää turvautua poliisituttava Joe Morelliin. Yhteistyö ei ole saumatonta, mutta vaikka Stephaniella onkin sydäntä jättää mies niille sijoilleen puolialastomana, hän muistaa aina heittää tälle aseen turvaksi."
Mä ajattelin merkitä tollalailla aina kun on kyseessä aakkoshaasteen opus. Siis ensin mua kyrpi et jouduin lukee tän suomeks, mut loppujen lopuks olin siitä vaan hyvilläni, koska mulle aukes huumoriaspekti ihan uudella tavalla.
Tää ei ollu mun mielestä niin menevä ja jännä ku eka. Mutta aivan loistavaa ajanvietettä, siihen niin täys kymppi. Nauroin ihan ääneen ja saatoin jossain bussissa istuessani ajatella jotain kohtaa ja hymyillä itekseni. Sellanen mukava välipala vakavasti otettavien klassikoiden yms. välissä.
Toisessa Plum-tarinassa kirjailijan vauhti sen kuin kasvaa, vaikka hänen sankarittarellaan onkin käynnistysvaikeuksia. Plumin auto on varastettu, ja varalle löytyvä näyttävä Buick tekee varjostuspuuhat lähes mahdottomaksi. Tuorein takaa-ajo vie Stephanien hautaustoimistoihin. Eräältä vainajalta puuttuu sormi, ja saatuaan postissa eräitäkin elimiä Stephanie päättää turvautua poliisituttava Joe Morelliin. Yhteistyö ei ole saumatonta, mutta vaikka Stephaniella onkin sydäntä jättää mies niille sijoilleen puolialastomana, hän muistaa aina heittää tälle aseen turvaksi."
***
Mä ajattelin merkitä tollalailla aina kun on kyseessä aakkoshaasteen opus. Siis ensin mua kyrpi et jouduin lukee tän suomeks, mut loppujen lopuks olin siitä vaan hyvilläni, koska mulle aukes huumoriaspekti ihan uudella tavalla.
Tää ei ollu mun mielestä niin menevä ja jännä ku eka. Mutta aivan loistavaa ajanvietettä, siihen niin täys kymppi. Nauroin ihan ääneen ja saatoin jossain bussissa istuessani ajatella jotain kohtaa ja hymyillä itekseni. Sellanen mukava välipala vakavasti otettavien klassikoiden yms. välissä.
sä laitoitki nyt ton "ajan haaskausta" osion pystyyn. mary higgins clark on mun NO-NO listalla enkä himoshoppaajiin aio koskea. nauratti tuo "kirjailijat jotka olen tuominnut lukematta sivuakaan" -lista myöskin =D
VastaaPoistaHah, oon kyllä itsekin kylmästi tuominnut sen verran kirjailijoita että jonkinlaisen listan saisi aikaan... :D
VastaaPoistaHaha, toi "kirjailijat jotka olen tuominnut lukematta sivuakaan" -lista on kyllä aika mainio :---D Itelläni olisi kyllä aika kirkkaassa kärjessä Stieg Larsson.
VastaaPoistaJoo, ei kannatakaan lukea Clarkia. Luin yhden ja se oli joteskin niin hutasemal tehdyn olonen ja vähän sekava, eikä kovin koherentti kokonaisuus ja aivan liian ennalta-arvattava.
VastaaPoistaMut himoshoppaajista oon tykänny. Siis neljästä ekasta, vauva oli niin kuraa et ois voinu senkin ajan lukea jotain antoisampaa.
Larsson listan kärkeen? Mä luin Millenium ykkösen enkuks ja musta se oli aivan sairaan hyvä. Jotenki tosi poikkeava valtavirrasta. Mut kakkonen oli pettymys. Luin senkin enkuks ja kolmonen on suomeks, koska mun vaan täytyy saada tietää miten se loppuu, vaikka sen ei ollu tarkotus loppua siihen, mut joku korkeampi voima sit kuitenkin päätti toisin.
Voisin laittaa viel sellasen listan et Pysyn edelleen tuomitsemispäätöksessäni vaikka olen kirjailijan teokseen tutustunut :D
Tuokin lista-idea on hyvä! :D Sinne menisi mulla Stephenie Meyer. Kiusasin itseäni vielä katsomalla sen ekan elokuvankin, mutta ei se vaa sytyttänyt. Ei Meyeriä siis mulle enää, kiitos! :D
VastaaPoistaEn nyt tarkkaan osaa sanoa, mikä siinä Larssonissa ärsyttää. Päätin vain joskus ollessani kirjakaupassa töissä, et noitahan minä en lue. Ei sen yleensä tarvitse olla kuin joku kommentti asiakkaalta/kaverilta, ärsyttävä takakansiteksti tai typerä kansikuva, niin annan sille tuomioni ja se jää elämään. En kyllä yleensäkään lue juurikaan dekkareita, koska ne tuntuu melkee aina puuduttavilta ja tylsiltä ja ääh. Dekkarissa pitää melkein olla jotakin muitakin elementtejä (esim. sijoittuu historialliseen aikaan), että innostuisin siitä.