"Revolverimies Roland ja hänen seuralaisensa jatkavat edelleen matkaansa kohti Mustaa tornia. He siirtyvät Keski-Maailman metsistä tielle, joka vie heidät rauhalliselle maanviljelijöiden asuttamalle rajaseudulle. Rauha on kuitenkin tilapäistä, sillä yhteisöä uhkaa suuri vaara: Callan sudet ovat kokoontumassa jälleen. Maanviljelijäyhteisö ei voi selviytyä ilman apuvoimia.
Roland ja kumppanit ovat kahden vaiheilla: toisaalta pitäisi jatkaa matkaa, toisaalta jäädä auttamaan pulassa olevia. He panevat kaikkensa peliin ja valmistautuvat kohtaamaan tuntemattoman vihollisen. Vaarat ovat moninaiset, sillä vastustaja on arvaamattoman viekas, mutta taistelu on käytävä Keski-Maailman tulevaisuuden vuoksi."
***
Onhan siitä jo vierähtäny vuosi (vaan???), kun sain Velhon luettua. Taannoin meinasin ruveta lukemaan IT:iä mut Mustan tornin metsästys ja revolverimiesten tarina alko kiinnostamaan niin paljon, et oli pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Olin päässy johonkin sadan sivun kieppeille sillon heti Velhon jälkeen aloitettuani, joten oli vähän sekavaa alottaa siitä. Toisaalta selasin kyllä niitä juttuja joihin siinä viitattiin. Eikä haitannu yhtää, tarina vei mennessään.
Asiaan: oon kuullu yhden sun toisen sanovan, että Velhon jälkeen olevat on pettymyksiä ja joku oli jopa jättäny Callan sudet joskus kesken. Ihmettelen vaan miten on pystyny??? En voi väittää etteikö ennakkoluuloja/odotuksia olis syntyny, ja tää ylitti ne kaikki, positiivisesti! Ajattelin, et on mahdotonta siis aivan mahdotonta jatkaa näin hienoa kertomusta, mut King teki sen taas. Oon edelleen sitä mieltä vahvasti et King on kingi tarinankertoja.
Pitkästä aikaa sai uppoutua oikeen kunnolla johonkin tarinaan, siis joka on niin utopistista, et se melkein vois olla totta. Mä jotenkin koin/koen eläväni tavallaan siinä aivan uskomattoman ihmeellisessä maailmassa, jonka Roland on tuonu tullessaan. Ehkä mä oon vähän ihastunutki Rolandiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti