Elokuva: Eternal Sunshine of the Spotless Mind, USA 2004

Ohjaus: Michael Gondry

IMDb: Tahraton mieli

On vähän aikaa viime postauksesta. Olin tosiaan yhessä leikkauksessa ja siitä toipuminen äidin luona vei jo itsessään voimat :D Sitte oli kauhee pänttääminen tenttiviikkoon, joka on siis nyt intnsiivisimmillään, joten mikä muu aika olisikaan oivaa postausaikaa :D

Tää oli erikoinen, pakko sanoo Nostattaja, koska tässä oli paljon nimekkäitä henkilöitä, mutta EI juurikaan sitä hollywoodimeläpaskaa, johon oon niin sydänjuuriani myöden kyllästyny. Avatarin ajatteleminenkin saa mun verenpaineen kohoamaan.

Mut tää oli ihan eri maailmasta. Hiukan sekavan olonen, mut sopivasti, sai ite laittaa palaset paikoillee eikä kaikkia asioita selitetty kädestä pitäen, niinku jenkkileffoilla yleensä on tapana. Ja itse tarina oli aivan lumoava. Intro oli suhteellisen pitkä, joka teki ymmärtämisestä ja palojen kokoamisesta hankalaa, mut se oli tosi onnistunu kokonaisuutta ajatellen.

Pakkohan tässä oli tirauttaa kyynel jos toinenkin, mut ei imelyyden takia, koska tässä ei sitä ollu, vaan sen takia, et huolimatta siitä miten nää tyypit taisteli rakkautta vastaan, sitä vastaan ei voinu taistella. Rakkaus voitti. Ja tästä päästäänkin sellaseen sloganiin joka ei oo mun, en tiedä kenen se on, mut yks johtotähdistä mun elämässä: Jos kaks ihmistä on tarkoitettu toisilleen, mikään mahti maailmassa ei voi heitä erottaa. Ja jos kaks ihmistä ei ole tarkoitettu toisilleen, mikään mahti maailmassa ei voi heitä yhdistää. Tää jälkimmäinen on ainaki toteutunu mun elämässä, monta kertaa :)

Aivan ihana, sekava, erikoinen... Nostattaja! :)

Elokuva: I ♥ Huckabees, USA 2004

Ohjaaja: David O. Russell

Ihan kiva. Melko raskas sulatettavaksi. Eksistentialismia pursuva pätkä. Ajattelin katsoessani että ehkä seitsemän vuoden takainen minä olis varmaan innostunu tästä ja olihan se kivaa vaihtelua kaikelle ennalta-arvattavalle ja varman-päälle-pelaamisleffoille. Ehkä toiselta katselukerralta saattais irrota enemmän. Kovin syvällisiä asioita käytiin läpi kovaa vauhtia. Erilainen. Ehkä nostattaja..

Elokuva: Charlie Wilsonin sota, USA 2007

Ohjaaja: Mike Nichols

Että tällanen pläjäys. En tienny yhtää mitä odottaa, ehkä hyvä niin. Erikoinen ja erilainen toteutus. Puhetta tulvi niin etten perässä pysyny, mut sit pysyin ihmeen kaupalla kumminkin joten kuten ja se oli plussaa. Perustuu tositarinaan, en oikee osannu kauheesti ajatella sitä siltä kantilta, se oli elokuvana hyvä, eri tavalla hyvä. Siitä puuttu sellanen hollywoodimelädraamajuttu jolla pilataan hyviä elokuvia. Se ja roolit oli hyviä, tykkäsin erityisesti Philip Seymour Hoffmanin Gus:sta ja Charlie Wilsonin ja Gus:n välisestä kanssakäymisestä, se oli niin nopeatempoista ja suoraviivaista ja lyhyesti sanottuna tässä oli actionia, mut ei mitää perusactionia vaan toimintaa, ihmisten toimintaa, ei mitää räiskettä pum pum-tyylii vaan ihmiset toimi enemmän ku puhu ja se teki siitä ytimekkään. Ja se teki tästä hyvän, pirtsakan välipalan. Kyllä ne jenkeissä osaa leffoja tehdä, oon sitä mieltä edelleen, välillä usko hiipuu mut taas joku sitä nostattaa, tämä oli Nostattaja!

Elokuva: RocknRolla 2008 Englanti

Ohjaaja: Guy Ritchie

Joo, elikkä tällanen pätkä tämä. Ensinnäkin, tykkäsin aivan mielettömästi toteutuksesta ja toiseks tykkäsin aivan mielettömästi huumorista. Todentuntuinen vaikka epärealistista elokuvien tyyliin, mut tykkäsin vaan aivan mielettömästi, enkä olis kattonu jos ei olis ollu pientä kannustusta. Mut en olis ite menny kattomaan leffaan tai muuten oma-aloitteisesti kattonu. Roolisuoritukset ja roolit oli sekä hyvin kirjotettu että näytelty, jokanen oli ihan "oikea" rooliinsa. Ihan nappiosuma. Kyllä Ritchie osaa :).