Terry Pratchett - Valon tanssi

"Valon tanssi on jatkoa Magian värille.

Uhkaava yhteentörmäys jättiläismäiseen punaisen tähden kanssa panee vauhtia Näkymättömän Yliopiston velhoihin. He oivaltavat, että vain yksi henkilö taitaa loitsun, joka voi pelastaa Kiekkomaailman joukkotuholta.

Valitettavasti tuo henkilö on velho Rincewind, auttamaton tumpelo, joka viimeksi nähtiin kellahtamassa maailman Laidan yli...

Tähtihulluus valtaa Kiekkomaailman väen, joka käynnistää suuroperaation Rincewindin löytämiseksi. Mikä lienee velhoparan kohtalo?"

***

Vihdoinkin sain luettua tämän opuksen. Jotenki se oli hyvä, että kesti vähän toi lukeminen, kun sitä oli niin kova tahti että pääasia ei ollu itse tarina enää siinä vaiheessa vaan se että koska se loppuu.. mutta hyvä etten onnistunu pilaamaan hyvää lukukokemusta. Oli ihan kiva tarina. Hauska ja omanlainen, ei Pratchettiä voi oikee muutoin kuvata ku omanlaiseks tarinoitsijaks. Mie tykkäsin ja aion lukea niitä muitakin Kiekkomaailma-sarjassa ilmestyneitä.

(Tempaussaldo:

1. Marian Keyes - När Lucy Sullivan skulle gifta sig
2. Stephen King - Callan sudet
3. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan X
4. Raymond Chandler - Syvä uni
5. Terry Pratchett - Valon tanssi X

Tempaussaldo: 2/5)

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

"Saatana saapuu Moskovaan on venäläisen kirjallisuuden sapekkaimpia satiireita. Mustan komiikan mestariteoksessa Pimeyden Ruhtinaan vierailu 1930-luvun Moskovassa rinnastuu vaikeuksiin joutuneen neuvostokirjailijan ja hänen rakastettunsa lyyriseen rakkaustarinaan sekä Pontius Pilatuksen ja Jeesuksen välienselvittelyyn kahdentuhannen vuoden takaisessa Jerusalemissa. Mihail Bulgakovin pääteos oli Neuvostoliitossa kielletty kirja miltei kolmekymmentä vuotta. Sen riehakas fantasia ja salakavala huumori ovat edelleen vertaansa vailla.

Mihail Afnasjevitsh Bulgakov (1891–1940) syntyi Kiovassa, opiskeli lääkäriksi ja toimi kirjailijana, lehtimiehenä, näyttelijänä, ohjaajana ja dramaturgina. Hän hankki mainetta esikoisromaanillaan Valkokaarti (1924) ja varhaisilla näytelmillään, mutta joutui pian Stalinin paitsioon ja sensuurin kouriin. Saatana saapuu Moskovaan -romaanin kirjoittamisen Bulgakov aloitti 1928 ja viimeisteli sitä kuolemaansa saakka. Teos julkaistiin Neuvostoliitossa ensimmäisen kerran osin lyhenneltynä jatkokertomuksena 1966–67, mutta kokonaisuudessaan vasta 1973. Bulgakov teki useita anomuksia matkustaakseen ulkomaille, mutta kirjeisiin ei koskaan vastattu."

***

Mä jotenki tätä lukiessa ajattelin et onpa kuivaa. Alku oli tosi mielenkiintonen ja lupaava, sen ensmäiset kaks lukuu, mut sit se alko puuduttaa, siis ei se tarina tai sillee, mut se kerrontatapa, mul ei vaan jääny mielee et mitä sii kuvailtii, ku kuvailtii tosi paljon ja aika yksityiskohtasesti. Niinku varmaa klassikoissa on tapana eikä se jonkun toisen mielestä varmaa oo kuivaa, mut mul oli välillä pakko pakottaa itteni lukemaa, ei oikee osannu ollenkaa keskittyy.

Sitte mä jäin miettii itse tarinaa. Siinä oli kirjailija ja sen luoma tarina, jota siinä ilmeisesti kerrottiin välillä, mut sit saatana oli kans ja se oli niinku kummassaki. Olikse niinku totuuden mukainen kuvaus tapahtumista ja siis hä. Mä oon ihan pihalla. Mielenkiintosta miettii jos se vaik aukeis. On päässy toi kaunokirjallinen (ja muukin) analyyttisyys vähän rapistumaan. No, takakannessa sanottiin jo että se on satiiri, mut mä en ihan hahmota sitä sieltä, no se on yks miten saatana sekottaa pakkaa ja ihmisiä laitetaan hullujen huoneelle. Siinä oli yk potentiaalinen kohta satiirille. Mut tota loppupuolta pitää vähän fundeeraa. Ei kyl todellakaan kaduta että luin! En tie koska olisin tätäkään saanu luettua jos ei olis ollu ulkoapäin tulevaa painostusta..

(Tempaussaldo lienee avattu:

1. Marian Keyes - När Lucy Sullivan skulle gifta sig
2. Stephen King - Callan sudet
3. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan X
4. Raymond Chandler - Syvä uni
5. Terry Pratchett - Valon tanssi

Tempaussaldo: 1/5)

Oiskohan aika taas uudelle tempaukselle..?

Kun nuita keskeneräsiä kirjoja on taas kerääntynyt tuohon soffapöydän kulmalle.. Tällä kertaa aikaa on 2,5 kuukautta. Olen antelias kun opiskelu vie niin paljon aikaa, eli eräpäivä olis mun laskujen mukaan... uutena vuonna, eli se olis about 1.1.2010.

Tempauksen (nro II:n) alaiset kirjat ovat:

1. Marian Keyes - När Lucy Sullivan skulle gifta sig
2. Stephen King - Callan sudet
3. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
4. Raymond Chandler - Syvä uni
5. Terry Pratchett - Valon tanssi

Kyl mä tän klaaraan :)

Tuomitut kirjailijat

Olin tänään kaupassa, tai oikeestaa Citymarketissa ja käyn aina kattoo uusia kirjoja josko sieltä saisi lukuvinkkeja tai muuta vastaavaa, ja kukapa se tuli vastaan muu ku Paulo Coelhon joku kirja. Totesin niinku tässä kirjamessujen aikaan, että on paljon kirjailijoita jotka oon syystä tai toisesta tuominnut, yleensä muiden mielipiteiden perusteella tai sitten sen takia että kyseistä kirjailijaa on hehkutettu aivan liikaa. Nytpä sitten päätin koota kaikki "tuomitut" kirjailijat yhteen ja lukea ainakin yksi teos kultakin ja sitten päättää että oliko se "maineensa" veroinen vai yhtä "tuomittu" kun olin ajatellutkin. Pakkohan sitä on puolustustakin kuulla.

Plus sitten se että olen kirjojen ostolakossa vuoden loppuun. Ei edes joululahjaksi. Näin on. Syy lienee se, että niistä 80 teoksesta jonka ylpeä (tai vähemmän ylpeä) omistaja olen, 44 teosta on lukematta. Ja kirjastosta kun tuppaa koko ajan tulemaan lisää..

Elokuva: Surrogates, USA 2009

Ohjaus: Jonathan Mostow

Näin tän trailerin kun olin kattoo Public Enemiesiä ja se oli niin vaikuttava, et odotin tältäkin aika paljon. No, ehkä mä odotin jotain sen tyyppistä et Bruce tekee jotain ja sit se joutuu lainsuojattomaks ja sit se tekee kaikkee jännää ja pelastuu ja pelastaa ihmiskunnan täpärästi ja on sankari. Jotakuinkin näin se meni, mut ei se ihan lainsuojaton ollu. Ja musta se oli aika huonosti toteutettu se "Haluan vaimoni, en mitään konetta" -siirappi sinne jonnekin toiminnan keskelle. Vähän ehkä jäi hatara kuva ja mauton olo. Idea oli hyvä ja juoni kohtalaisesti toteutettu, ja se pitää erityisesti mainita, että erittäin hyvin tuotiin esille ajatus että kuinka paljon elämästä voi nauttia ihan sellasena kuin on: ihmisenä, tavallisena kuolevaisena. Ja se turvattomuuden tunne mikä mulla alussa oli niin se oli hyvin aikaansaatu. Sitten lopussa tuli sellanen olo, et vitsi mä oon tunteva ja viallinen, ja kelpaan sellasena. Ja jotenki sellanen että mieluummin tunteet 100 kertasina ku lobotomia. Joo, ihan jees. Ei Nostattaja, mut ei Laskijakaan.

Franz Kafka - Muodonmuutos ja Rangaistussiirtolassa

”"Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi, hän huomasi muuttuneensa suunnattomaksi syöpäläiseksi."

Franz Kafkan kaksi vaikuttavaa, käsitteeksi muodostunutta novellia puhuttelevat nuoria lukijoita."

***

Emmä tätä kyllä kauhuks kategorioi, sori vaan, mut tää puhutteli jotain muuta kautta ku kauhun tai pelon kautta. Pisti kyllä ajattelemaan ja olihan ne molemmat omalla tavallaan tosi raakoja ku ajattelee. Varsinkin toi toinen, mä oikeen ihmettelin et kuis se nyt sillee, olin odottanu ihan toisenlaista ratkasua, mut toisaalta, jos se ei olis ollu tämä, se ei olis ollu niin.... sanoman täyteinen. Mä tykkään novelleista just sen takia, kun niihin sanomat ja sellaset on niin selkeessä muodossa.