perjantai 16. lokakuuta 2009

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

"Saatana saapuu Moskovaan on venäläisen kirjallisuuden sapekkaimpia satiireita. Mustan komiikan mestariteoksessa Pimeyden Ruhtinaan vierailu 1930-luvun Moskovassa rinnastuu vaikeuksiin joutuneen neuvostokirjailijan ja hänen rakastettunsa lyyriseen rakkaustarinaan sekä Pontius Pilatuksen ja Jeesuksen välienselvittelyyn kahdentuhannen vuoden takaisessa Jerusalemissa. Mihail Bulgakovin pääteos oli Neuvostoliitossa kielletty kirja miltei kolmekymmentä vuotta. Sen riehakas fantasia ja salakavala huumori ovat edelleen vertaansa vailla.

Mihail Afnasjevitsh Bulgakov (1891–1940) syntyi Kiovassa, opiskeli lääkäriksi ja toimi kirjailijana, lehtimiehenä, näyttelijänä, ohjaajana ja dramaturgina. Hän hankki mainetta esikoisromaanillaan Valkokaarti (1924) ja varhaisilla näytelmillään, mutta joutui pian Stalinin paitsioon ja sensuurin kouriin. Saatana saapuu Moskovaan -romaanin kirjoittamisen Bulgakov aloitti 1928 ja viimeisteli sitä kuolemaansa saakka. Teos julkaistiin Neuvostoliitossa ensimmäisen kerran osin lyhenneltynä jatkokertomuksena 1966–67, mutta kokonaisuudessaan vasta 1973. Bulgakov teki useita anomuksia matkustaakseen ulkomaille, mutta kirjeisiin ei koskaan vastattu."

***

Mä jotenki tätä lukiessa ajattelin et onpa kuivaa. Alku oli tosi mielenkiintonen ja lupaava, sen ensmäiset kaks lukuu, mut sit se alko puuduttaa, siis ei se tarina tai sillee, mut se kerrontatapa, mul ei vaan jääny mielee et mitä sii kuvailtii, ku kuvailtii tosi paljon ja aika yksityiskohtasesti. Niinku varmaa klassikoissa on tapana eikä se jonkun toisen mielestä varmaa oo kuivaa, mut mul oli välillä pakko pakottaa itteni lukemaa, ei oikee osannu ollenkaa keskittyy.

Sitte mä jäin miettii itse tarinaa. Siinä oli kirjailija ja sen luoma tarina, jota siinä ilmeisesti kerrottiin välillä, mut sit saatana oli kans ja se oli niinku kummassaki. Olikse niinku totuuden mukainen kuvaus tapahtumista ja siis hä. Mä oon ihan pihalla. Mielenkiintosta miettii jos se vaik aukeis. On päässy toi kaunokirjallinen (ja muukin) analyyttisyys vähän rapistumaan. No, takakannessa sanottiin jo että se on satiiri, mut mä en ihan hahmota sitä sieltä, no se on yks miten saatana sekottaa pakkaa ja ihmisiä laitetaan hullujen huoneelle. Siinä oli yk potentiaalinen kohta satiirille. Mut tota loppupuolta pitää vähän fundeeraa. Ei kyl todellakaan kaduta että luin! En tie koska olisin tätäkään saanu luettua jos ei olis ollu ulkoapäin tulevaa painostusta..

(Tempaussaldo lienee avattu:

1. Marian Keyes - När Lucy Sullivan skulle gifta sig
2. Stephen King - Callan sudet
3. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan X
4. Raymond Chandler - Syvä uni
5. Terry Pratchett - Valon tanssi

Tempaussaldo: 1/5)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti