Stephen King - Uinu uinu lemmikkini

"Nuori perhe – lääkäri Louis Greed, hänen sievä vaimonsa Rachel ja kaksi lasta – muuttavat romanttiseen taloon kaupungin ulkopuolelle. Tutkimusretket uuden kodin ympäristössä johtavat metsään hautausmaalle, jonne kylän lapset ovat haudanneet lemmikkejään. Siellä vallitsee outo, aavemainen tunnelma. Yöllä Louis saa uneensa vieraan: kammottavalla tavalla kuollut potilas palaa hänen luokseen. Yhdessä he kulkevat polun Lemmikkien hautausmaalle, hautojen taakse, mustaan tuntemattomaan... ja aamulla Louisin vuoteella on multaa ja havunneulasia.

Perheen rakas kissa Church jää auton alle. Louis kantaa sen pienen ruumiin metsän uumeniin ja hautaa sinne... ja Church onkin taas elossa, uusi, outo Church. Toisenkin kerran, kun kohtalon isku osuu suoraan hänen perheeseensä, Louis yrittää palauttaa sen mikä on mennyt, mutta yritys vie hänet keskelle tuonpuoleisen kammottavimpia varjoja, ihmisen käsityskyvyn rajan taa..."

***

Oon nähny tän leffan ihan pienestä pitäen moneen kertaan. Leffa oli yllättävän uskollinen kirjalle, mut toisaalta kirja kyl selitti aika paljon, esimerkiks huomasin, et Kingill ominaista yliluonnollisuutta oli mukana, siellä Pikku Jumalten suolla, mitä leffassa ei ollu ja toinen oli se, että se hautausmaa sai otteen niistä ihmisistä ja että sillä oli vetovoimaa.. en ainakaa muista et leffassa olis ollu mainintaa siitä, mut toisaalta siitä on pitkä aika ku oon viimeks sen nähny. Ihan skidinä.

Henkilöhahmoista: mua ärsytti jotenki ne ihan suunnattomasti. Niissä oli mun mielestä vaan ärsyttäviä piirteitä. Mut sitte ku Gage kuoli ja perhe oli surusta suunniltaan niin sitte niissä alko näkyä inhimillisiä piirteitä. Ja paljon sai selitystä myös Lousin suhtautuminen Gagen hautaamiseen micmacien hautausmaahan, taistelua oman moraalinsa kanssa.

Mun mielestä ne tappokohtaukset olis voinu olla hyytävämpiä, tarkemmalla kuvauksella.

Lopputulos: odotin jollain tasolla enemmän, eikä tää oikee kauhistuttanu edes, hiton leffat ku pilaa hyvät lukunautinnot..

Janet Evanovich - One for the money

"Stephanie Plum is down on her luck. She's lost her job, her car's on the brink of repossession, and her apartment is fast becoming furniture-free. Enter Cousin Vinnie, a low-life who runs a bail-bond company. If Stephanie can bring in vice cop turned outlaw Joe Morelli, she stands to pick up $10,000."

***

Mun mielenkiinto heräs kun joku jossain keskustelussa kehu tätä hauskaks. No, olihan se sitäki, emmä sitä sano, mut kuitenkin ihan kiva pläjäys. Vähän erilainen jännäri/dekkari. Tää oli hauska kertomus naisesta joka rahanpuutteessa ryhtyy palkkiometsästäjäks. Eikä ihan kommelluksitta. Hyvin kirjotettu ja ymmärrettävää englantia. Harmi etten löytäny kakkosta enkuks, ainoostaan suomeks kaupunginkirjastosta, mut loput on sit taas enkuks. Tää oli piristävä välipala kaikkiin "vakaviin" kirjoihin joita nyt oon lukenu. Seuraavaks on vuorossa kauhua.

Markus Zusak - Kirjavaras

"Unohtumaton tarina rakkaudesta, rohkeudesta ja sanojen mahdista.

Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä. Kuolema, tarinamme lempeä kertoja, ei ole koskaan ollut kiireisempi. Hän kohtaa yhdeksänvuotiaan Liesel Memingerin ensimmäisen kerran valkeana talvipäivänä 1939 saapuessaan noutamaan tämän pienen veljen sielua. Sota pakottaa kuoleman seuraamaan Lieselin elämää myöhemmin kasvatuskodissa Münchenin lähellä. Pommisuojassa Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa. Kirjavaras on hurmannut kaikenikäiset lukijat ja noussut maailmalla huikeaksi arvostelu- ja myyntimenestykseksi."

***

Tässä sellanen kirja joka lykättiin mun käteen ja sanottiin: "lue tää". Se oli ihan hyvä, koska mä en tie koska mulla olis ollu sellasta aikaa et oisin sen saanu aikaseks lainata ja lukea. Aikomus oli kyllä, en vaan tienny millon sellanen hetki olis koittanu.

Jos mä kategorioisin kirjat Nostattajiin ja Laskijoihin niinku leffat, niin tää olis ehdottomasti Nostattaja. Mä luen vissii vähän liikaa ja jotenki tuntuu et sellasta valtavirrasta poikkeavaa on vaikee löytää. Tai niiden löytäminen on vaikeutunu, kun taso nousee. Mutta, tää oli tosi hyvin kerrottu, tai kirjotettu. Mielenkiintonen miljöö ja tarina nyt tietysti oli hyvä ja jollain tavalla erikoinen, poikkeava.

Mä kuulin et tää on tosi surullinen tarina, no tietysti mä lukiessa ajattelin että mikä mun mielestä olis surullista, niin osasin odottaa sitä surullisuutta. Ja sit myöskin uskollisena tavoilleni päätin et minähän en itke. Mut mä itkin kuitenkin. En niinkään tarinan takia, vaan se oli jotenki hyvä syy itkeä, vaikka mä taisin itkeä itkemisen takia. Mut siis kuitenkin, tää oli eheä ja kokonainen ja hyvä tarina. Toisaalta mua kyl pikkasen häiritsi lyhyet kappaleet ja lyhyet lauseet, mut mitäs pienistä, erinomainen tarina. Pointsit siitä. Kiitos ja kumarrus.

Marian Keyes - Lucy Sullivan is getting married

"Lucy Sullivan is getting married. Or is she? Lucy doesn't even have a boyfriend but the tarot cards predict she will be walking up the aisle within a year. Lucy and her flatmates are appalled at the idea, then Lucy meets gorgeous, unreliable Gus."

***

Tuli nyt vihdoin ja viimein luettua tää loppuun. Hetken jo meinasin luovuttaa, mut hyvä etten sit kuitenkaan luovuttanu, koska vaikka tää oli vähän läpinäkyvä niin loppujen lopuks se oli ku olikin rakkaustarina. Välillä vähän raivostutti mut ehkä sen takia, ku samaistusin niin paljon, en vaan käsittäny tai nähny sitä. Parani kyl ehdottomasti loppua kohden, ja tuli tirskahdettuakin joissain kohdissa, oli hyviä kielikuvia ja kieltä oli käytetty erinomaisesti, ja helppolukuista englantia viel kaiken lisäks. Eli vähän monivivahteinen lukukokemus, mut silti hyvä etten jättäny kesken.

Henkilöistä sen verran, että ne oli mun mielestä hieman kärjistettyjä ja jotenkin niitten uskottavuus ei ollu kovin korkeella. Siis tietynlaisia henkilöitä siinä pitikin olla, tarinan teeman tai sanoman takia tai mä löysin niitä useampia. Oli alkoholismia ja alkoholistin läheisenä olemisesta, läheisriippuvuudesta, kämppäkaveruudesta ja ennen kaikkea parisuhteista ja kärjistetyistä henkilöhahmoista :) Joitain mainitakseni, yksinkertainen blondi, pinnallinen rahan perässä juoksija, ja sitte se läheisriippuvainen alkoholistin tytär.

Epilogi oli vähän kaukaa haettu. (Vaikee laittaa esimerkkiä, jossa ei paljastais kriittisesti juonta tai lopun tapahtumia.) Uskon, et jos sen olis kirjottanu kärsivällisyydellä niin se olis saattanu tuoda siihen uskottavuutta.

Lukulista 2010

Niin, olisiskos aika listata kirjat, joihin haluaisin tutustua tai pikemminkin aion tutustua ensi vuonna? Suurin osa listan kirjoista sisältää kirjasarjojen osia, joihin olen jämähtänyt. Uusi vuosi, puhdas pöytä. Kunhan saisi nämä vanhatkin luettua..

2010

• Leo Tolstoi - Anna Karenina
• Charles Dickens - Suuria odotuksia
• Ruth Rendell - Kerro kerro kuvastin
• Marian Keyes - Watermelon
• Stephen King - Tukikohta
• Stephen King - Musta torni V: Callan sudet
• Johanne Hildebrandt - Saaga (Valhallan tarinoita 3)
• Antoine B. Daniel - Soturin voima (Inkat 2)
• Stephenie Meyer - Eclipse
• J.K. Rowling - Harry Potter and the Chamber of Secrets
• Patricia Cornwell - Julma ja tavaton (Kay Scarpettan tutkimuksia)
• Joku elämänkerta (Michael Jackson, Robbie Williams, Marilyn Manson tai Anthony Kiedis)

Katsotut 2009

Ihmemaa Oz, USA 1939
Kolmas aalto, Ruotsi 2004
Arvoituksia arkussa, I-B/Saksa/USA 2007
Sweet Home Alabama, USA 2002
Mr. & Mrs. Smith, USA 2005
RocknRolla, Englanti 2008
Vaihdokas, USA 2008
Charlie Wilsonin sota, USA 2007
I ♥ Huckabees, USA 2004
Robin Hood - Sankarit sukkahousuissa, USA 1993
Harry Potter and the Philosopher's Stone, USA 2001
The Wicker Man, USA /Saksa 2006
Twilight, USA 2008
Public Enemies, USA 2009
Surrogates, USA 2009
Amélie, Ranska 2001
Beck - Koston hinta, Ruotsi 2001
Wallander - Pilvilinna, Ruotsi 2006
Aprés Vous, Ranska 2003
Jour de fête, Ranska 1948
Tyttö nimeltä Nikita, Ranska 1990
Kummisetä III, USA 1990
Lomaterapiaa, USA 2009

Haaste

1. Mikä itketti?

Stephen King - Kuoleman käytävä

2. Mikä nauratti?

Aika harvoin nauran missään, mut kyl sitäki tapahtuu, nyt ei vaan millään tuu mitään mieleen, mut päivitän heti ku tulee..

3. Mikä oksetti?

Stieg Larsson - The Girl Who Played With Fire (Millenium 2), yks tietty kohta lopusta.

4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit?

Tällä hetkellä sanoisin Lucy Sullivan Marian Keyesin kirjassa Lucy Sullivan is getting married.

5. Minkä kirjan jätit kesken?

Sophie Kinsella - Shopaholic and sister

6. Minkä kirjan toivot jättäneesi kesken?

Joanne Harris - Pieni suklaapuoti
Lauren Weisberger - VIP-ihmisiä
Kate Jacobs - Pieni lankakauppa
Jonathan Carroll - Valkoiset omenat

7. Minkä kirjan luit uudestaan?

Avra Wing - Angie

8. Minkä kirjan luit, muttet kehtaa paljastaa sitä (paitsi mulle nyt kahden kesken kun sitä vartavasten kysytään)?

Ehkä joku Twilight tms.

9. Mitä kirjaa suosittelet?

Stieg Larssonin Millenium 1 (Miehet jotka vihaavat naisia)

10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?

F.M. Dostojevski - Rikos ja rangaistus
Ilmari Kianto - Punainen viiva

Mary Higgins Clark - Kodin suojassa

"Liza Barton oli vain 10-vuotias, kun hän ampui vahingossa äitinsä yrittäessään pelastaa tätä isäpuolensa kynsistä. Hänet leimattiin kuitenkin mahdolliseksi tappajaksi. Päästäkseen uuden elämän alkuun hän sai adoptioperheen ja uuden Celia-nimen. 28-vuotiaana Celia onkin menesty- nyt sisustussuunnittelija Manhattanilla, naimisissa vanhemman leskimiehen kanssa ja Jack-pojan äiti.

Paria vuotta myöhemmin Celia on löytänyt uuden rakkaan kumppanin itselleen. Sulhanen Alex Nolan yllättää Celian ostamalla heille talon New Jerseystä. Mutta kauhukseen Celia huomaakin seisovansa vanhan kotinsa edessä - juuri sen talon, jonka kammottavat tapahtumat hän on halunnut unohtaa. Yhä enemmän alkaa ilmestyä myös merkkejä siitä, että monet tietävät hänen synkän salaisuutensa. Peli kovenee - se muuttuu elämän ja kuoleman kysymykseksi."

***

Voi herregud. En tie oliko kirjottajassa vika vai suomentajassa, mut jotenki oli tosi tuskallista luettavaa. Mut sisällöstä: sekava, henkilöt meni mulla sekasin ja kuka epäilee ja ketä ja ketä sinne syyttäjänvirastoon oikee kuulu ja ketä paikalliseen poliisiin. Okei, tekijää oli vaikee arvata koska se oli niin maalattu täydelliseks ettei kukaa olis osannu arvata sitä. Ja sit mua ärsytti se ettei Jeffin ja Celian väleistä ollu mitää vihjattu. Joten jotenki tosi kylmäks jätti taas kerran tämäkin. Liekö vika mussa, kun tuntuu et löydän pelkkiä vikoja kaikista tai kaikki on järjestelmällisesti perseestä? Miksköhän mä oon niin kriittinen? Kirjan täytyy olla TOSI hyvä, et se on mun mielestä hyvä. Ehkä mä oon lukenu liikaa..?

Stieg Larsson - The Girl Who Played With Fire

"Lisbeth Salander is a wanted woman. Two Millennium journalists about to expose the truth about the sex trade in Sweden are brutally murdered, and Salander's prints are on the weapon. Her history of unpredictable and vengeful behaviour makes her an official danger to society - but no-one can find her anywhere.

Meanwhile, Mikael Blomkvist, editor-in-chief of Millennium, will not believe what he hears on the news. Knowing Salander to be fierce when fearful, he is desperate to get to her before she is cornered and alone. As he fits the pieces of the puzzle together, he comes up against some hardened criminals, including the chainsaw-wielding 'blond giant' - a fearsomely huge thug who can feel no pain. Digging deeper, Blomkvist also unearths some heart-wrenching facts about Salander's past life.

Committed to psychiatric care aged 12, declared legally incompetent at 18, this is a messed-up young woman who is the product of an unjust and corrupt system. Yet Lisbeth is more avenging angel than helpless victim - descending on those that have hurt her with a righteous anger terrifying in its intensity and truly wonderful in its outcome."

***

Juupelis. Tuli nyt luettua, kun laina-aika vääjäämättömästi hupenee ja maksimimäärä uusintoja on jo plakkarissa. Musta tässä pitkitettiin hiukan liikaa tota juonta. Oikeestaa mitään ei tapahtunu mut kovasti oli kuiteski tekstiä, ja se miten kaikki "selvis" tuli jotenki tosi äkäsee enkä mä ainakaa kovin hyvin loppujen lopuks pysyny kärryillä. Tosin mul oli tossa monen monen viikon tauko välissä, et silläki saattaa olla vaikutusta. Joka tapauksessa mulle huoku tästä jotenki vähän väkisin väännetyn oloa, eikä missään nimessä saavuttanu edeltäjänsä mittoja, vaikka tosi hyvä kertoja ja tarinan kokoaja Stieg on ollutkin. Kunnia siitä. Kolmas osa on suomeksi, joten se varmasti vähentää väärinymmärryksen vaaraa, ja onhan se nyt hauska lukee englanniks ku välillä siellä lukee: "Fröken Salander" tai "Herr Blomqvist" yms.