nttiseen taloon kaupungin ulkopuolelle. Tutkimusretket uuden kodin ympäristössä johtavat metsään hautausmaalle, jonne kylän lapset ovat haudanneet lemmikkejään. Siellä vallitsee outo, aavemainen tunnelma. Yöllä Louis saa uneensa vieraan: kammottavalla tavalla kuollut potilas palaa hänen luokseen. Yhdessä he kulkevat polun Lemmikkien hautausmaalle, hautojen taakse, mustaan tuntemattomaan... ja aamulla Louisin vuoteella on multaa ja havunneulasia. Perheen rakas kissa Church jää auton alle. Louis kantaa sen pienen ruumiin metsän uumeniin ja hautaa sinne... ja Church onkin taas elossa, uusi, outo Church. Toisenkin kerran, kun kohtalon isku osuu suoraan hänen perheeseensä, Louis yrittää palauttaa sen mikä on mennyt, mutta yritys vie hänet keskelle tuonpuoleisen kammottavimpia varjoja, ihmisen käsityskyvyn rajan taa..."
***
Oon nähny tän leffan ihan pienestä pitäen moneen kertaan. Leffa oli yllättävän uskollinen kirjalle, mut toisaalta kirja kyl selitti aika paljon, esimerkiks huomasin, et Kingill ominaista yliluonnollisuutta oli mukana, siellä Pikku Jumalten suolla, mitä leffassa ei ollu ja toinen oli se, että se hautausmaa sai otteen niistä ihmisistä ja että sillä oli vetovoimaa.. en ainakaa muista et leffassa olis ollu mainintaa siitä, mut toisaalta siitä on pitkä aika ku oon viimeks sen nähny. Ihan skidinä.
Henkilöhahmoista: mua ärsytti jotenki ne ihan suunnattomasti. Niissä oli mun mielestä vaan ärsyttäviä piirteitä. Mut sitte ku Gage kuoli ja perhe oli surusta suunniltaan niin sitte niissä alko näkyä inhimillisiä piirteitä. Ja paljon sai selitystä myös Lousin suhtautuminen Gagen hautaamiseen micmacien hautausmaahan, taistelua oman moraalinsa kanssa.
Mun mielestä ne tappokohtaukset olis voinu olla hyytävämpiä, tarkemmalla kuvauksella.
Lopputulos: odotin jollain tasolla enemmän, eikä tää oikee kauhistuttanu edes, hiton leffat ku pilaa hyvät lukunautinnot..
Hei!
VastaaPoistaOlen itsekin lukenut tämän kirjan ihan vasta, elokuvaa en ole muistaakseni nähnyt. Joo, vaikuttihan ne henkilöhahmot vähän turhan täydellisiltä siinä alussa. Kirja oli tosiaan parhaimmillaan loppuosassa.
Mielestäni tappokohtaukset oli kuvattu just hyytävästi, kun niissä ei suoraan kerrottu kaikkea vaan lukijalle jätettiin oman mielikuvituksen varaan enemmän. En ole mikään väkivallan ystävä, niin en tykkäisikään mistään tarkasta kuvailusta. Tosin en tiedä, tarkoititko asiaa noin kuin ymmärsin.
Mä oon pohtinu tota hyytävyyttä ja sitä miks se ei vaikuta muhun niin hyytävästi :D ja mä tulin ajatelleeks kahta asiaa: ensinnäkin se et on nähny leffan ennen kirjan lukemista todellakin pilaa sen lukunautinnon ja toiseks kaipa mä oon lukenu niin paljon ja niin tiiviisti et mä en ehkä pysty niin paljon antautumaan kirjoille ja antamaan tilaa mielikuvitukselle. Mut siis osuit oikeeseen, sitähän mä tarkotin :)
VastaaPoistaKives
VastaaPoista