torstai 7. tammikuuta 2010

John Ajvide Lindqvist - Ystävät hämärän jälkeen

"Kun Blackebergin lähimetsästä löytyy teinipojan kuiviinvuodatettu ruumis, lähiön asukkaat alkavat huhuta rituaalimurhaajasta.

Tapaus säväyttää 12-vuotiasta Oskaria, joka haaveilee kostavansa verisesti koulukiusaajilleen. Oskarin huomion kuitenkin varastaa naapurintyttö Eli, vaikka jokin uudessa ystävässä ei olekaan kohdallaan. Eli tuoksuu oudolle, pukeutuu rääsyihin ja näyttäytyy vain iltahämärän jälkeen.

Oskarin vilkkaassa mielikuvituksessa alkaa hahmottua mahdoton ajatus: entä jos hänen uusi ystävänsä ei olekaan ihminen vaan... jotain muuta?

Ystävät hämärän jälkeen on täysiverinen kauhukertomus hirviöineen ja sankareineen. Se on myös rakkaustarina ja koskettava kuvaus erään lapsuuden lopusta tukholmalaisessa lähiössä vuonna 1981."

***

Okei, nyt sekin on koettu. Jaa mikä? No tämä paljon puhuttu kauhutarina, joka ei kammoksuttanut eikä kummastuttanut, no ehkä se kummastutti vähän, mutta kauhistuttanut se ei tippaakaan. En tiedä miksi tätä hehkutetaan niin paljon. Tämä teos ei tarjonnut mitään uutta vampyyritarinoihin. Sitäpaitsi Eli kovasti väitti että hän EI ole vampyyri..???

Toiseks, mä odotin et Eli olis ollu joku vampyyrien vampyyri tai vähintäänkin niitten kantaisä, kun siellä Staffan oivalsi että se tarkoittaa Jumalaa.. No, se oli ehkä kaukaa haettu mut silti mä odotin vähän enemmän. Mä kyllä petyin taas kerran, sorry.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti