Stieg Larsson - Pilvilinna joka romahti (Millenium 3)

"Kaksi vakavasti loukkaantunutta henkilöä kiidätetään sairaalaan. Toinen heistä on tietokonenero ja hakkeri Lisbeth Salander, jota syytetään kahdesta murhasta. Hänen päässään oleva ampumahaava leikataan heti. Toinen on Alexander Zalatsenko, vanhahko mies, jota on isketty kirveellä.Tätä ennen Lisbeth on jo haudattu elävältä ja pelastunut täpärästi, mutta hänen ongelmansa eivät suinkaan lopu. Zalatsenko on entisen Neuvostoliiton aikainen palkkamurhaaja, ja nyt hänen tähtäimessään on Lisbeth. Vaikutusvaltaiset voimat haluavat nimittäin vaientaa nuoren naisen ikiajoiksi.Millennium-lehden tutkiva toimittaja Mikael Blomkvist penkoo sillä aikaa Lisbethin salattua menneisyyttä ja pääseekin totuuden jäljille. Hän alkaa kirjoittaa paljastusreportaasia, jonka on määrä puhdistaa Lisbethin maine ja järisyttää turvallisuuspoliisia sekä hallitusta. Vihdoinkin Lisbethillä on mahdollisuus selvittää tilit menneisyytensä kanssa."

***

Nyt on sitten kaikki Milleniumit luettu. Kaksi ensimmäistä englanniksi ja tämä viimeinen sitten suomeksi. Vaikka takakannessa lukee, että tää on paras näistä kolmesta niin ei kyllä mun mielestä. Siis henkilöt oli jo tuttuja ja nuin, mut ekaa alottaessani en tienny millaseen seikkailuun olin lähdössä. Ja tää kolmonenkin tuntu olevan vaan luonnollinen jatkumo kakkoselle, joten ykkönen olis kelvannu ihan hyvin sellaisenaan, yksinäänkin.

Pakko näistä on sen verran sanoa, et aivan hemmetin loistavasti rakennettu koko hommeli. Konkreettista tapahtumaa oli paljon ja vaatii aivan mielettömästi saada ne kaikki järkevään ja luontevaan järjestykseen, että pysy jännityksessä mukana.

Yks mitä mä jäin miettii oli, et miten ihmeessä se Erika pysty rakastamaan sekä Mikaelia että omaa aviomiestään. Ja se asetelma oli jotenkin ihan hullunkurinen. Ei pahalla tavalla ollenkaan, mut erilainen ja jokseenkin ehkä mukavaki, piristävä. Mut mä jäin oikeesti miettii, et oisko se mahdollista.. Mä en kyl päässy mielikuvamatkallani sellaseen pisteeseen, missä sellanen asetelma olis mahdollista. Mut se oli jotenki erikoinen ja siinä mielessä hyvä, ja tekihän sekin osaltaan Erikan "läheiseks" omalla tavallaan, vaikka itse lehti toimikin vähän sivuosassa, tai paremminkin yhtenä näyttämöistä.

Kuitenkin, mä koin hyvin vahvasti, että Lisbeth oli tän koko trilogian päähenkilö (ja varmaa oon ihan ainoa :), mut silti mulle jäi vähän epäselväks Lisbethin ajatusmaailma ja persoona. Mä en ehkä päässy ihan selville millanen kasvuprosessi tässä käytiin läpi, mistä lähdettiin mut jokseenkin sain kuvaa siitä mihin päädyttiin, vaikka tokkopa se nyt ihan onnistuu kun ei tie mist on lähdetty :)