Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä. Kuolema, tarinamme lempeä kertoja, ei ole koskaan ollut k
iireisempi. Hän kohtaa yhdeksänvuotiaan Liesel Memingerin ensimmäisen kerran valkeana talvipäivänä 1939 saapuessaan noutamaan tämän pienen veljen sielua. Sota pakottaa kuoleman seuraamaan Lieselin elämää myöhemmin kasvatuskodissa Münchenin lähellä. Pommisuojassa Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa. Kirjavaras on hurmannut kaikenikäiset lukijat ja noussut maailmalla huikeaksi arvostelu- ja myyntimenestykseksi."
Tässä sellanen kirja joka lykättiin mun käteen ja sanottiin: "lue tää". Se oli ihan hyvä, koska mä en tie koska mulla olis ollu sellasta aikaa et oisin sen saanu aikaseks lainata ja lukea. Aikomus oli kyllä, en vaan tienny millon sellanen hetki olis koittanu.
Jos mä kategorioisin kirjat Nostattajiin ja Laskijoihin niinku leffat, niin tää olis ehdottomasti Nostattaja. Mä luen vissii vähän liikaa ja jotenki tuntuu et sellasta valtavirrasta poikkeavaa on vaikee löytää. Tai niiden löytäminen on vaikeutunu, kun taso nousee. Mutta, tää oli tosi hyvin kerrottu, tai kirjotettu. Mielenkiintonen miljöö ja tarina nyt tietysti oli hyvä ja jollain tavalla erikoinen, poikkeava.
Mä kuulin et tää on tosi surullinen tarina, no tietysti mä lukiessa ajattelin että mikä mun mielestä olis surullista, niin osasin odottaa sitä surullisuutta. Ja sit myöskin uskollisena tavoilleni päätin et minähän en itke. Mut mä itkin kuitenkin. En niinkään tarinan takia, vaan se oli jotenki hyvä syy itkeä, vaikka mä taisin itkeä itkemisen takia. Mut siis kuitenkin, tää oli eheä ja kokonainen ja hyvä tarina. Toisaalta mua kyl pikkasen häiritsi lyhyet kappaleet ja lyhyet lauseet, mut mitäs pienistä, erinomainen tarina. Pointsit siitä. Kiitos ja kumarrus.
iireisempi. Hän kohtaa yhdeksänvuotiaan Liesel Memingerin ensimmäisen kerran valkeana talvipäivänä 1939 saapuessaan noutamaan tämän pienen veljen sielua. Sota pakottaa kuoleman seuraamaan Lieselin elämää myöhemmin kasvatuskodissa Münchenin lähellä. Pommisuojassa Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa. Kirjavaras on hurmannut kaikenikäiset lukijat ja noussut maailmalla huikeaksi arvostelu- ja myyntimenestykseksi."***
Tässä sellanen kirja joka lykättiin mun käteen ja sanottiin: "lue tää". Se oli ihan hyvä, koska mä en tie koska mulla olis ollu sellasta aikaa et oisin sen saanu aikaseks lainata ja lukea. Aikomus oli kyllä, en vaan tienny millon sellanen hetki olis koittanu.
Jos mä kategorioisin kirjat Nostattajiin ja Laskijoihin niinku leffat, niin tää olis ehdottomasti Nostattaja. Mä luen vissii vähän liikaa ja jotenki tuntuu et sellasta valtavirrasta poikkeavaa on vaikee löytää. Tai niiden löytäminen on vaikeutunu, kun taso nousee. Mutta, tää oli tosi hyvin kerrottu, tai kirjotettu. Mielenkiintonen miljöö ja tarina nyt tietysti oli hyvä ja jollain tavalla erikoinen, poikkeava.
Mä kuulin et tää on tosi surullinen tarina, no tietysti mä lukiessa ajattelin että mikä mun mielestä olis surullista, niin osasin odottaa sitä surullisuutta. Ja sit myöskin uskollisena tavoilleni päätin et minähän en itke. Mut mä itkin kuitenkin. En niinkään tarinan takia, vaan se oli jotenki hyvä syy itkeä, vaikka mä taisin itkeä itkemisen takia. Mut siis kuitenkin, tää oli eheä ja kokonainen ja hyvä tarina. Toisaalta mua kyl pikkasen häiritsi lyhyet kappaleet ja lyhyet lauseet, mut mitäs pienistä, erinomainen tarina. Pointsit siitä. Kiitos ja kumarrus.
