Elokuva: Kielletty intohimo, (Unlawful Entry) USA 1992

Ohjaus: Jonathan Kaplan

Olipas harvinaisen huono käännös leffan nimestä. Se anto ymmärtää aivan jotain muuta. Ja mitä enemmän näitä päiviä tähän väliin tulee ton leffan katsomisesta niin sitä enemmän huomauttamista löydän. Ensinnäkin, musta oli ihan kummallista kuinka Kurt Russelin hahmo (mikäsenniminytoli) reagoi niin voimakkaasti heti siihen Ray Liottan esittämään Peteen. Ois vaan nätisti sanonu et hei kamoon, vaihda maisemaa eikä heti ruveta huutamaan pää punasena. No, sitte mä hämmennyin et tykkääkö se Kurtin vaimo (Madeleine Stowe) siitä Petestä vai rakastaako se miestään vai siis hä. Eli ei kovin uskottavaa roolisuoritusta tai sitte se oli jo kirjotettu tosi hämmentäväks. En tie, mut joka tapauksessa Ray Liotta teki parhaimman suorituksen näistä kolmesta.

Elokuva: Final Destination 2, USA 2003

Ohjaus: David R. Ellis

Mä oon nähny tänki aiemmin, mut en tienny sitä. Kun siis vasta kun alko tuntuu miljöö ja tapahtumat tutulta. Tää oli ihan jees. Musta toi on tosi toimiva idea. Eikä toteutuskaan ollu huono. Vähän jotkut roolihahmot oli vähän kärjistetyn ja ärsyttävän tuntusia, mut annetaan se anteeks. Mä en kyl tajunnu sitä et miten se veteen ajaminen muka vapautti ne siltä Kuoleman listalta, kun eihän se likka ees kuollu..?

Elokuva: Aleksanteri (Alexander), USA 2004

Ohjaus: Oliver Stone

Mä en tajunnu tätä. Okei, mä oon nähny tän kerran aikasemmin ja nytten mult jäi puol tuntia alusta, mut mä en silti tajunnu mikä se pointti oli. Jenkeillä kun aina tuntuu olevan kovasti sanomaa varsinkin tuolla draama ja dramatisointipuolella. Sit mä ajattelin sitäki, et jos tää on vaan kuvaus Aleksanteri Suuren elämästä (Hollywoodilaisittain) niin sillon siin ei tarviskaan olla mitään pointtia sen enempää, mut ku tää on Hollywood-tekele. Toisaalta, jos mun oletettais tuntevan Aleksanteri Suuren elämästä ja vaiheista jotain, niin ehkä mä olisin osannu kattoo sitä siltä näkökulmasta, mut sori vaan musta jenkit ei oo niin fiksuja et nekään tietäis niin valtavia määriä Aleksanterista, joten en mä usko olevani yhtään huonommassa asemassa tän ymmärtämisessä ku suurin osa amerikkalaisista.

Toteutuksena leffa oli ihan jees. Taistelukohtaukset oli autenttisia kun ottaa huomioon et harvoin näkee niin tarkkaa verenlentoa. Ja mä en millään meinannu uskoa et se on Colin Farrell Aleksanterina. Täytyy antaa tunnustusta suoritukseen, se oli ihan jees, tai ehkä mun pitäis sanoo et se oli hieno suoritus.

Yhteenvetoa vuoden 2009 luetuista

1. John Steinbeck - Hiiriä ja ihmisiä
2. Stephen King - Musta torni I: Relvolverimies
3. Stephen King - Musta torni II: Kolme korttia pakasta
4. Stephenie Meyer - Twilight
5. C.S. Lewis - Hevonen ja poika
6. Stephen King - Musta torni III: Joutomaa
7. Cecelia Ahern - Där regnbågen slutar
8. C. S. Lewis -Prinssi Kaspian
9. C.S. Lewis -Kaspianin matka maailman ääriin
10. Agatha Christie - Eikä yksikään pelastunut
11. J.K. Rowling - Harry Potter and the Deathly Hallows
12. Claire Castillon - Äidin pikku pyöveli
13. Henning Mankell - Leopardin silmä
14. Irène Némirovsky - Veren polte
15. Irvine Welsh - Trainspotting
16. Johanne Hildebrandt - Freija (Valhallan tarinoita 1)
17. Claire Castillon - Pieni sydän jaksaa rakastaa
18. Stephen King - Musta torni IV: Velho
19. Emily Brontë - Humiseva harju
20. Antoine B. Daniel - Inkat Puuman varjo
21. Martin Page - Kuinka minusta tuli tyhmä
22. Sophie Kinsella - Himoshoppaajan salaiset unelmat
23. F. M. Dostojevski - Rikos ja rangaistus
24. Ilmari Kianto - Punainen viiva
25. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
26. Lauren Weisberger - VIP-ihmisiä
27. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
28. Annie Proulx - Lyhyt kantama, Kertomuksia Wyomingista
29. John Irving - Garpin maailma
30. Robert James Waller - Hiljaiset sillat
31. William Golding - Kärpästen herra
32. Sophie Kinsella - Himoshoppaaja vierailla mailla
33. Susanna Clarke - Jonathan Strange & herra Norrell
34. André Brink -Pirunlaakso
35. Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva
36. C.S Lewis - Hopeinen tuoli (Silvertronen)
37. J.K. Rowling - Harry Potter and the Philosopher's Stone
38. Stephen King - Naisen raivo
39. Franz Kafka - Oikeusjuttu
40. Stephen King - Carrie
41. C.S. Lewis - Narnian viimeinen taistelu
42. Dave Marsh - Pomon tarina
43. Kate Jacobs - Pieni lankakauppa
44. Richard Matheson - Olen legenda
45. Nora Roberts - Savuhuntu
46. Hilja Valtonen - Vaimoke
47. Keri Hulme - Mauriora Maan voima
48. Stephen King - Julma leikki
49. Lucy O'Brien - Madonna: Elämäkerta
50. Stephenie Meyer - New Moon
51. Bernhard Schlink - Lukija
52. Paul Auster - Lasikaupunki (NY-trilogia 1)
53. Paul Auster - Aaveita (NY-trilogia 2)
54. Paul Auster - Lukittu huone (NY-trilogia 3)
55. Arto Paasilinna - Liikemies Liljeroosin ilmalaivat
56. Karel Capek - Salamanterisota
57. George Orwell - Vuonna 1984
58. Johanne Hildebrandt - Idun (Valhallan tarinoita 2)
59. Sophie Kinsella - Himoshoppaajan ratkaiseva askel
60. Christopher Paolini - Eragon
61. Arto Paasilinna - Operaatio Finlandia
62. Katri Lipson - Kosmonautti
63. Terry Pratchett - Magian väri
64. Stieg Larsson - The Girl with the Dragon Tattoo
65. Jane Austen - Järki ja tunteet
66. Jonathan Carroll - Valkoiset omenat
67. Robert Louis Stevenson - Tohtori Jekyll ja herra Hyde
68. Franz Kafka - Muodonmuutos ja Rangaistussiirtolassa
69. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
70. Terry Pratchett - Valon tanssi
71. Bram Stoker - Dracula
72. Arto Paasilinna - Paratiisisaaren vangit
73. Joanne Harris - Pieni suklaapuoti
74. Stieg Larsson - The Girl Who Played With Fire
75. Mary Higgins Clark - Kodin suojassa
76. Marian Keyes - Lucy Sullivan is getting married
77. Markus Zusak - Kirjavaras
78. Janet Evanovich - One for the money
79. Stephen King - Uinu uinu lemmikkini

Melkein kahdeksankymmentä :)

Jos tästä nyt tilastoa tekis niin, 7 suomalaista teosta (Suomalaisen kirjailijan kirjoittamaa teosta), 5 pohjoismaalaista teosta ja yllättävän monta eurooppalaisen kirjailijan kirjoittamaa teosta.

Vaikee sanoo mitkä on mieleenpainuvimpia, ehkä suomalaisista Kiannon Punainen viiva, muista Orwellin 1984, Mathesonin Olen legenda, Irvingin Garpin maailma ja lähelle sydäntä pääsi Valhallan tarinoita kertova trilogia (Johanne Hildebrandt) ja Inkojen valtakunnan viimeisistä ajoista kertova Inkat-trilogia (Antoine B. Daniel). Lisäksi yllättävä suomalainen oli Hilja Valtosen Vaimoke.

Stephen King - Uinu uinu lemmikkini

"Nuori perhe – lääkäri Louis Greed, hänen sievä vaimonsa Rachel ja kaksi lasta – muuttavat romanttiseen taloon kaupungin ulkopuolelle. Tutkimusretket uuden kodin ympäristössä johtavat metsään hautausmaalle, jonne kylän lapset ovat haudanneet lemmikkejään. Siellä vallitsee outo, aavemainen tunnelma. Yöllä Louis saa uneensa vieraan: kammottavalla tavalla kuollut potilas palaa hänen luokseen. Yhdessä he kulkevat polun Lemmikkien hautausmaalle, hautojen taakse, mustaan tuntemattomaan... ja aamulla Louisin vuoteella on multaa ja havunneulasia.

Perheen rakas kissa Church jää auton alle. Louis kantaa sen pienen ruumiin metsän uumeniin ja hautaa sinne... ja Church onkin taas elossa, uusi, outo Church. Toisenkin kerran, kun kohtalon isku osuu suoraan hänen perheeseensä, Louis yrittää palauttaa sen mikä on mennyt, mutta yritys vie hänet keskelle tuonpuoleisen kammottavimpia varjoja, ihmisen käsityskyvyn rajan taa..."

***

Oon nähny tän leffan ihan pienestä pitäen moneen kertaan. Leffa oli yllättävän uskollinen kirjalle, mut toisaalta kirja kyl selitti aika paljon, esimerkiks huomasin, et Kingill ominaista yliluonnollisuutta oli mukana, siellä Pikku Jumalten suolla, mitä leffassa ei ollu ja toinen oli se, että se hautausmaa sai otteen niistä ihmisistä ja että sillä oli vetovoimaa.. en ainakaa muista et leffassa olis ollu mainintaa siitä, mut toisaalta siitä on pitkä aika ku oon viimeks sen nähny. Ihan skidinä.

Henkilöhahmoista: mua ärsytti jotenki ne ihan suunnattomasti. Niissä oli mun mielestä vaan ärsyttäviä piirteitä. Mut sitte ku Gage kuoli ja perhe oli surusta suunniltaan niin sitte niissä alko näkyä inhimillisiä piirteitä. Ja paljon sai selitystä myös Lousin suhtautuminen Gagen hautaamiseen micmacien hautausmaahan, taistelua oman moraalinsa kanssa.

Mun mielestä ne tappokohtaukset olis voinu olla hyytävämpiä, tarkemmalla kuvauksella.

Lopputulos: odotin jollain tasolla enemmän, eikä tää oikee kauhistuttanu edes, hiton leffat ku pilaa hyvät lukunautinnot..

Janet Evanovich - One for the money

"Stephanie Plum is down on her luck. She's lost her job, her car's on the brink of repossession, and her apartment is fast becoming furniture-free. Enter Cousin Vinnie, a low-life who runs a bail-bond company. If Stephanie can bring in vice cop turned outlaw Joe Morelli, she stands to pick up $10,000."

***

Mun mielenkiinto heräs kun joku jossain keskustelussa kehu tätä hauskaks. No, olihan se sitäki, emmä sitä sano, mut kuitenkin ihan kiva pläjäys. Vähän erilainen jännäri/dekkari. Tää oli hauska kertomus naisesta joka rahanpuutteessa ryhtyy palkkiometsästäjäks. Eikä ihan kommelluksitta. Hyvin kirjotettu ja ymmärrettävää englantia. Harmi etten löytäny kakkosta enkuks, ainoostaan suomeks kaupunginkirjastosta, mut loput on sit taas enkuks. Tää oli piristävä välipala kaikkiin "vakaviin" kirjoihin joita nyt oon lukenu. Seuraavaks on vuorossa kauhua.

Markus Zusak - Kirjavaras

"Unohtumaton tarina rakkaudesta, rohkeudesta ja sanojen mahdista.

Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä. Kuolema, tarinamme lempeä kertoja, ei ole koskaan ollut kiireisempi. Hän kohtaa yhdeksänvuotiaan Liesel Memingerin ensimmäisen kerran valkeana talvipäivänä 1939 saapuessaan noutamaan tämän pienen veljen sielua. Sota pakottaa kuoleman seuraamaan Lieselin elämää myöhemmin kasvatuskodissa Münchenin lähellä. Pommisuojassa Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa. Kirjavaras on hurmannut kaikenikäiset lukijat ja noussut maailmalla huikeaksi arvostelu- ja myyntimenestykseksi."

***

Tässä sellanen kirja joka lykättiin mun käteen ja sanottiin: "lue tää". Se oli ihan hyvä, koska mä en tie koska mulla olis ollu sellasta aikaa et oisin sen saanu aikaseks lainata ja lukea. Aikomus oli kyllä, en vaan tienny millon sellanen hetki olis koittanu.

Jos mä kategorioisin kirjat Nostattajiin ja Laskijoihin niinku leffat, niin tää olis ehdottomasti Nostattaja. Mä luen vissii vähän liikaa ja jotenki tuntuu et sellasta valtavirrasta poikkeavaa on vaikee löytää. Tai niiden löytäminen on vaikeutunu, kun taso nousee. Mutta, tää oli tosi hyvin kerrottu, tai kirjotettu. Mielenkiintonen miljöö ja tarina nyt tietysti oli hyvä ja jollain tavalla erikoinen, poikkeava.

Mä kuulin et tää on tosi surullinen tarina, no tietysti mä lukiessa ajattelin että mikä mun mielestä olis surullista, niin osasin odottaa sitä surullisuutta. Ja sit myöskin uskollisena tavoilleni päätin et minähän en itke. Mut mä itkin kuitenkin. En niinkään tarinan takia, vaan se oli jotenki hyvä syy itkeä, vaikka mä taisin itkeä itkemisen takia. Mut siis kuitenkin, tää oli eheä ja kokonainen ja hyvä tarina. Toisaalta mua kyl pikkasen häiritsi lyhyet kappaleet ja lyhyet lauseet, mut mitäs pienistä, erinomainen tarina. Pointsit siitä. Kiitos ja kumarrus.

Marian Keyes - Lucy Sullivan is getting married

"Lucy Sullivan is getting married. Or is she? Lucy doesn't even have a boyfriend but the tarot cards predict she will be walking up the aisle within a year. Lucy and her flatmates are appalled at the idea, then Lucy meets gorgeous, unreliable Gus."

***

Tuli nyt vihdoin ja viimein luettua tää loppuun. Hetken jo meinasin luovuttaa, mut hyvä etten sit kuitenkaan luovuttanu, koska vaikka tää oli vähän läpinäkyvä niin loppujen lopuks se oli ku olikin rakkaustarina. Välillä vähän raivostutti mut ehkä sen takia, ku samaistusin niin paljon, en vaan käsittäny tai nähny sitä. Parani kyl ehdottomasti loppua kohden, ja tuli tirskahdettuakin joissain kohdissa, oli hyviä kielikuvia ja kieltä oli käytetty erinomaisesti, ja helppolukuista englantia viel kaiken lisäks. Eli vähän monivivahteinen lukukokemus, mut silti hyvä etten jättäny kesken.

Henkilöistä sen verran, että ne oli mun mielestä hieman kärjistettyjä ja jotenkin niitten uskottavuus ei ollu kovin korkeella. Siis tietynlaisia henkilöitä siinä pitikin olla, tarinan teeman tai sanoman takia tai mä löysin niitä useampia. Oli alkoholismia ja alkoholistin läheisenä olemisesta, läheisriippuvuudesta, kämppäkaveruudesta ja ennen kaikkea parisuhteista ja kärjistetyistä henkilöhahmoista :) Joitain mainitakseni, yksinkertainen blondi, pinnallinen rahan perässä juoksija, ja sitte se läheisriippuvainen alkoholistin tytär.

Epilogi oli vähän kaukaa haettu. (Vaikee laittaa esimerkkiä, jossa ei paljastais kriittisesti juonta tai lopun tapahtumia.) Uskon, et jos sen olis kirjottanu kärsivällisyydellä niin se olis saattanu tuoda siihen uskottavuutta.

Lukulista 2010

Niin, olisiskos aika listata kirjat, joihin haluaisin tutustua tai pikemminkin aion tutustua ensi vuonna? Suurin osa listan kirjoista sisältää kirjasarjojen osia, joihin olen jämähtänyt. Uusi vuosi, puhdas pöytä. Kunhan saisi nämä vanhatkin luettua..

2010

• Leo Tolstoi - Anna Karenina
• Charles Dickens - Suuria odotuksia
• Ruth Rendell - Kerro kerro kuvastin
• Marian Keyes - Watermelon
• Stephen King - Tukikohta
• Stephen King - Musta torni V: Callan sudet
• Johanne Hildebrandt - Saaga (Valhallan tarinoita 3)
• Antoine B. Daniel - Soturin voima (Inkat 2)
• Stephenie Meyer - Eclipse
• J.K. Rowling - Harry Potter and the Chamber of Secrets
• Patricia Cornwell - Julma ja tavaton (Kay Scarpettan tutkimuksia)
• Joku elämänkerta (Michael Jackson, Robbie Williams, Marilyn Manson tai Anthony Kiedis)

Katsotut 2009

Ihmemaa Oz, USA 1939
Kolmas aalto, Ruotsi 2004
Arvoituksia arkussa, I-B/Saksa/USA 2007
Sweet Home Alabama, USA 2002
Mr. & Mrs. Smith, USA 2005
RocknRolla, Englanti 2008
Vaihdokas, USA 2008
Charlie Wilsonin sota, USA 2007
I ♥ Huckabees, USA 2004
Robin Hood - Sankarit sukkahousuissa, USA 1993
Harry Potter and the Philosopher's Stone, USA 2001
The Wicker Man, USA /Saksa 2006
Twilight, USA 2008
Public Enemies, USA 2009
Surrogates, USA 2009
Amélie, Ranska 2001
Beck - Koston hinta, Ruotsi 2001
Wallander - Pilvilinna, Ruotsi 2006
Aprés Vous, Ranska 2003
Jour de fête, Ranska 1948
Tyttö nimeltä Nikita, Ranska 1990
Kummisetä III, USA 1990
Lomaterapiaa, USA 2009

Haaste

1. Mikä itketti?

Stephen King - Kuoleman käytävä

2. Mikä nauratti?

Aika harvoin nauran missään, mut kyl sitäki tapahtuu, nyt ei vaan millään tuu mitään mieleen, mut päivitän heti ku tulee..

3. Mikä oksetti?

Stieg Larsson - The Girl Who Played With Fire (Millenium 2), yks tietty kohta lopusta.

4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit?

Tällä hetkellä sanoisin Lucy Sullivan Marian Keyesin kirjassa Lucy Sullivan is getting married.

5. Minkä kirjan jätit kesken?

Sophie Kinsella - Shopaholic and sister

6. Minkä kirjan toivot jättäneesi kesken?

Joanne Harris - Pieni suklaapuoti
Lauren Weisberger - VIP-ihmisiä
Kate Jacobs - Pieni lankakauppa
Jonathan Carroll - Valkoiset omenat

7. Minkä kirjan luit uudestaan?

Avra Wing - Angie

8. Minkä kirjan luit, muttet kehtaa paljastaa sitä (paitsi mulle nyt kahden kesken kun sitä vartavasten kysytään)?

Ehkä joku Twilight tms.

9. Mitä kirjaa suosittelet?

Stieg Larssonin Millenium 1 (Miehet jotka vihaavat naisia)

10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?

F.M. Dostojevski - Rikos ja rangaistus
Ilmari Kianto - Punainen viiva

Mary Higgins Clark - Kodin suojassa

"Liza Barton oli vain 10-vuotias, kun hän ampui vahingossa äitinsä yrittäessään pelastaa tätä isäpuolensa kynsistä. Hänet leimattiin kuitenkin mahdolliseksi tappajaksi. Päästäkseen uuden elämän alkuun hän sai adoptioperheen ja uuden Celia-nimen. 28-vuotiaana Celia onkin menesty- nyt sisustussuunnittelija Manhattanilla, naimisissa vanhemman leskimiehen kanssa ja Jack-pojan äiti.

Paria vuotta myöhemmin Celia on löytänyt uuden rakkaan kumppanin itselleen. Sulhanen Alex Nolan yllättää Celian ostamalla heille talon New Jerseystä. Mutta kauhukseen Celia huomaakin seisovansa vanhan kotinsa edessä - juuri sen talon, jonka kammottavat tapahtumat hän on halunnut unohtaa. Yhä enemmän alkaa ilmestyä myös merkkejä siitä, että monet tietävät hänen synkän salaisuutensa. Peli kovenee - se muuttuu elämän ja kuoleman kysymykseksi."

***

Voi herregud. En tie oliko kirjottajassa vika vai suomentajassa, mut jotenki oli tosi tuskallista luettavaa. Mut sisällöstä: sekava, henkilöt meni mulla sekasin ja kuka epäilee ja ketä ja ketä sinne syyttäjänvirastoon oikee kuulu ja ketä paikalliseen poliisiin. Okei, tekijää oli vaikee arvata koska se oli niin maalattu täydelliseks ettei kukaa olis osannu arvata sitä. Ja sit mua ärsytti se ettei Jeffin ja Celian väleistä ollu mitää vihjattu. Joten jotenki tosi kylmäks jätti taas kerran tämäkin. Liekö vika mussa, kun tuntuu et löydän pelkkiä vikoja kaikista tai kaikki on järjestelmällisesti perseestä? Miksköhän mä oon niin kriittinen? Kirjan täytyy olla TOSI hyvä, et se on mun mielestä hyvä. Ehkä mä oon lukenu liikaa..?

Stieg Larsson - The Girl Who Played With Fire

"Lisbeth Salander is a wanted woman. Two Millennium journalists about to expose the truth about the sex trade in Sweden are brutally murdered, and Salander's prints are on the weapon. Her history of unpredictable and vengeful behaviour makes her an official danger to society - but no-one can find her anywhere.

Meanwhile, Mikael Blomkvist, editor-in-chief of Millennium, will not believe what he hears on the news. Knowing Salander to be fierce when fearful, he is desperate to get to her before she is cornered and alone. As he fits the pieces of the puzzle together, he comes up against some hardened criminals, including the chainsaw-wielding 'blond giant' - a fearsomely huge thug who can feel no pain. Digging deeper, Blomkvist also unearths some heart-wrenching facts about Salander's past life.

Committed to psychiatric care aged 12, declared legally incompetent at 18, this is a messed-up young woman who is the product of an unjust and corrupt system. Yet Lisbeth is more avenging angel than helpless victim - descending on those that have hurt her with a righteous anger terrifying in its intensity and truly wonderful in its outcome."

***

Juupelis. Tuli nyt luettua, kun laina-aika vääjäämättömästi hupenee ja maksimimäärä uusintoja on jo plakkarissa. Musta tässä pitkitettiin hiukan liikaa tota juonta. Oikeestaa mitään ei tapahtunu mut kovasti oli kuiteski tekstiä, ja se miten kaikki "selvis" tuli jotenki tosi äkäsee enkä mä ainakaa kovin hyvin loppujen lopuks pysyny kärryillä. Tosin mul oli tossa monen monen viikon tauko välissä, et silläki saattaa olla vaikutusta. Joka tapauksessa mulle huoku tästä jotenki vähän väkisin väännetyn oloa, eikä missään nimessä saavuttanu edeltäjänsä mittoja, vaikka tosi hyvä kertoja ja tarinan kokoaja Stieg on ollutkin. Kunnia siitä. Kolmas osa on suomeksi, joten se varmasti vähentää väärinymmärryksen vaaraa, ja onhan se nyt hauska lukee englanniks ku välillä siellä lukee: "Fröken Salander" tai "Herr Blomqvist" yms.

Joanne Harris - Pieni suklaapuoti

"Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet...

Vianne Rocher on asettunut tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen Lansequenetin kylään ja perustanut suloisen suklaapuodin aukiolle kirkkoa vastapäätä. Käsintehdyt makeiset ja maailmaa nähneen naisen elämänilo ajavat monen purkamaan sydäntään mieluummin kaakaokupin ääressä kuin kalseassa kirkossa. Mutta pääsiäisen pakanallinen suklaafestivaali on kylän papille sentään liikaa! Paastoava kirkonmies päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä."

***

Oon jo pitkään halunnut tutustua Harrisiin ja nyt siihen suotui oiva tilaisuus. Alku oli hyvä, helppoa luettavaa ja jokseenkin mukaansatempaavaa. Mutta, sitten alkoi vaikeudet. Selittämätön salaperäisyys oli liikaa. En erottanut Viannen näkyjä menneisyydestä enkä oikein ymmärtänyt papin käytöstä. Oikeastaan siitä syystä kirjan henkilöt jäivät mitäänsanomattomiksi. En ymmärtänyt ollenkaan miksi he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Mitään selitystä en saanut. Minkäänlaista kiinnityspintaa en myöskään saanut. Mikä olikaan koko homman pointti? Paljon oli ahdettu tavaraa eikä oikeastaan mitään sanottavaa. Loppu oli parempi kuin kirjan siihenastiset sivut antoivat olettaakaan. Plussa siitä, mutta melko heikko plussa onkin.

Arto Paasilinna - Paratiisisaaren vangit

Etin koko netin läpi enkä löytäny takakannen tekstiä mistään, ja kävin sen kirjan jo kirjastoon palauttamassa aikasemmin tänään.. mutta mutta, enköhän mä pärjää.

Tää oli mielenkiintoista, kun oli jo lukenut Kärpästen herran, jossa myös haaksirikkoutuneet opettelivat elämään keskenään luonnon armoilla, mutta tällä kertaa spotlightissa oli niin suomalaisia, ruotsalaisia ku enkkulaisiakin, ja aikuisia. Oli terveyssisarta ja metsätyömiestä, mut se kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan on lehtimies. YK:n lentokone tekee pakkolaskun autiolle saarelle, jonka tarkotuksena oli viedä kehitysapua ja muuta ympäri kehittyviä maita, Intiaa yms.

Olihan siellä joitakin epäkohtia, mut niinkun aina huomaan miettiväni Paasilinnan kirjaa lukiessani et onkstoi mahdollista ja voikstoi oikeesti olla noin, eli mulla aina vähän hämärtyy mikä on faktaa ja mikä fiktiota, koska mulla on sellanen käsitys että perusasiat on faktoja tai ne perustuu faktoihin, kumoamattomiin tosiasioihin ja sitte se mitä sillä tehdään on mielikuvituksen tuotetta. Nyt mun mielenkiinnon herätti jääkaappi, viinanpoltto niillä raaka-aineilla, sauna.. nyt vaan muutamia esimerkkejä äkkiseltään.

Yks mikä oli huono, taas kerran: loppu. Se loppu jotenkin ihan töksähtäen, oikeestaa ilman minkäänlaisia selityksiä, mut toisaalta se olis voitu tehdä tahalleen A) joko haluttu estää turhaa jaarittelua tai B) se on jätetty lukijan pähkäiltäväksi.

Seuraavan olis vuorossa Paasilinnalta sit ilmeisesti Jäniksen vuosi. Sitä odotellessa..

Elokuva: Lystikäs kirjeenkantaja (Jour de fête) 1948 Ranska

Ohjaus: Jacques Tati

Mulle tuli ihan ekana mieleen et tässä on Ranskan Charlie Chaplin. Itse asiassa mulla ei oo minkäänlaista ennakkotietoa Jacques Tatista. Mut kielestä sanon sen verran, sen verran kun sitä satuin kuulemaan, et paikka paikoin se kuulosti ihan ranskan ja espanjan sekotukselta. Ja jossain kohdin mun piti oikeen miettii et puhuukohan ne kuitenkin espanjaa.. Mut kyl mä sielt ranskan tunnistin ajoittain. Siis siltä osin ku tässä ylipäänsä kukaan puhu, mikä oli jätetty selvästi vähemmistön edustajaks. Ihan kiva, hauska, pirtsakka ja tuli jotenki hyvä mieli, vaikka ei tästä sen syvempää analyysia saakaan irtoomaan.

Elokuva: Teidän jälkeenne (Aprés Vous) 2003 Ranska

Ohjaus: Pierre Salvadori

Mitäs tästä nyt sanois.. Alku vaikutti tosi hyvältä ja lupaavalta, mut sit jossain vaiheessa se meni jotenkin sekavaks ja pirstaleiseks. Siin oli paljon tunne-elämän epäkohtia, moraalia yms. Mut jotenki oli tosi vaikee hahmottaa, et mikä täs nyt oli pointti. Ei siinä mitään, kyllä ranskalaiset osaa leffoja tehdä, mut jostain syystä tää jäi kyl nyt ihan auki. Oliko tää komedia, draama, farssi..? Ja loppu oli tehty tosi tulkinnanvaraseks, mut kaipa se oli tarkotuskin.

Elokuvat: Wallander ja Beck

Beck - Koston hinta (Hämndens pris) Ruotsi 2001
Ohjaus: Kjell Sundvall

Mä en pitäny tästä. Koko elokuva alkaa siitä kun pari kyttää tapetaa, ei ollu tarkotus mut hupsista. Ja sitä rataa. Ei kovin omaperänen juoni ja mä en henkilökohtasesti pidä siitä että tekijät on kuvattu, ellei se olennaisesti kuulu juoneen, mut tähän sitä ei oltu osattu laittaa. Ja jotenki se loppuki oli ihan plääh. "Ampukaa mut", "Oh, te ammuitte mut".

******

Wallander - Pilvilinna (Luftslottet) Ruotsi 2006
Ohjaus: Anders Engström

"Vanhus nostaa tililtään 20 miljoonaa kruunua käteisenä murisevien koirien kera. Hetkeä myöhemmin sekä vanhus että koirat löydetään kuolleina. Alkaa armoton ajojahti tappajien sekä rahojen löytämiseksi. Naapuria pidetään pääsyyllisenä kunnes hän ja hänen perheensä murhataan. Syyllisen etsiminen idyllisestä Soldalasta osoittautuu Wallanderille ja hänen kollegoilleen erittäin vaikeaksi tehtäväksi."

*

Katoin tän Beckin jälkee ja voin rauhassa todeta, että oli kyseessä hieman laadukkaampi juoni, vaikka yhdessä kohtauksessa kuvaajan peilikuva näkyikin. Siis ihan ruotsin kielen takiahan mä näitä kattelen ja samaten ranskankielisiä elokuvia, mut kyllä se on aina plussaa jos sattuu hyvä leffa osumaan kohalle. Tää innosti lukemaan Wallanderin tarinoita, vaikka kauheet angstit onki ollu ennen.

Bram Stoker - Dracula

"Vampyyrikirjallisuuden raamattu

Kreivi Draculan linnaa Transsilvaniassa asuttavat elävät kuolleet ja vartioivat kuun kelmeässä valossa ulvovat sudet, yön lapset. Kun vampyyrimonarkki matkustaa terrorisoimaan Lontoon asukkaita, hän joutuu taisteluun hyvän voimia vastaan. Kreivi jättää jälkeensä vertahyytävää kauhua, mutta myös lumoihinsa joutuneita ihmisparkoja.

Vuonna 1897 ilmestynyt Dracula on klassinen kauhuromaani ja kaikkien vampyyrikirjojen äiti, josta on tehty lukuisia elokuvaversioita."

***

Mä en nyt oikein tiedä pitäiskö tää kategorioida kauhuks vai klassikoks, joten kauhu it is. Alku oli tosi lupaava ja mielenkiintonen ja ehkä mua vähän häiritsi se, et mä näin koko ajan mielessäni Mel Brooksin parodialeffan silmissäni lukiessa. No mitäs pienistä. Mut puolenvälin jälkeen, huhheijaa, oksat pois. Ihan totta, siin ei tapahtunu yhtään mitään. Ei mitään. Ne lähtee jahtaamaan ja lahtaamaan sitä hiton kreiviä, mut ne vaan jahkaa eikä jahtaa. Ennen ku tyylii toisiks viimisimmällä sivulla, vuhuu, paha voitettu, mennään kotiin, jee, kaikki hyvin. Petyin jotenkin vaikka siis oli tosi loistava, eikä se huono nytkää ollu.. Täytyy jokasen ite koittaa miltä se maistuu, makuasioista kun ei voi kiistellä niin sanotusti.

Elokuva: Amélie, 2001 Ranska (Le fabuleux destin d'Amélie Poulain)

Juups, eli katoin tän noin parituntisen leffan ilman tekstityksiä, ranskaksi. Eihän siit tullu mitään, meni koko hyvä ja hauska leffa ihan pieleen ku ei ymmärtäny yhtää. Oppi ainaki arvostamaan kielen ymmärrystä. Mut kuitenkin, siis mä jaksoin ihmetellä et miten niin vähään sanomista on mahdutettu niin paljon asiaa.. tai ehkä se vaan tuntu siltä :) Kaikkinensa ihana ja pirtsakka, koskettava ja liikuttava elokuva ja Amélie tietysti. Oli siinä jotain samaa ku mussakin, pysty samaistumaan.

Mua jäi häiritsemään sellaset pikkuasiat. Kuten se kun Amélie kuulee Josephilta että Nino ja Gina on menneet ulos yhdessä, tämä ei saa tietää että kyseessä on väärinkäsitys vaan Nino paukauttaa Amélien luo ja sit ne elää elämänsä loppuun asti jne. Eikä Josephin ja Georgetten välejä selvitetty ollenkaan. Oliko sanomana kenties, ettei elämässä ole aina Happy Endingiä..?