Joanne Harris - Pieni suklaapuoti

"Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet...

Vianne Rocher on asettunut tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen Lansequenetin kylään ja perustanut suloisen suklaapuodin aukiolle kirkkoa vastapäätä. Käsintehdyt makeiset ja maailmaa nähneen naisen elämänilo ajavat monen purkamaan sydäntään mieluummin kaakaokupin ääressä kuin kalseassa kirkossa. Mutta pääsiäisen pakanallinen suklaafestivaali on kylän papille sentään liikaa! Paastoava kirkonmies päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä."

***

Oon jo pitkään halunnut tutustua Harrisiin ja nyt siihen suotui oiva tilaisuus. Alku oli hyvä, helppoa luettavaa ja jokseenkin mukaansatempaavaa. Mutta, sitten alkoi vaikeudet. Selittämätön salaperäisyys oli liikaa. En erottanut Viannen näkyjä menneisyydestä enkä oikein ymmärtänyt papin käytöstä. Oikeastaan siitä syystä kirjan henkilöt jäivät mitäänsanomattomiksi. En ymmärtänyt ollenkaan miksi he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Mitään selitystä en saanut. Minkäänlaista kiinnityspintaa en myöskään saanut. Mikä olikaan koko homman pointti? Paljon oli ahdettu tavaraa eikä oikeastaan mitään sanottavaa. Loppu oli parempi kuin kirjan siihenastiset sivut antoivat olettaakaan. Plussa siitä, mutta melko heikko plussa onkin.