Robert Louis Stevenson - Tohtori Jekyll ja herra Hyde

"Klassinen kauhukertomus hyvän ja pahan kamppailusta ihmismielessä.

Lontoolainen tiedemies tohtori Jekyll onnistuu valmistamaan laboratoriossaan aineen, jolla hän pystyy halutessaan muuttumaan paholaismaiseksi herra Hydeksi. Eräänä yönä koetilanne riistäytyy tohtori Jekyllin hallinnasta eikä hän pysty enää hallitsemaan olemustaan.

Robert Louis Stevensonin romaani ilmestyi alunperin vuonna 1886."

***

Mä halusin tutustua tähänkin oikeen kunnolla, kuullu vaan juttua ja suurinpiirtein tienny mistä on kyse, saman ihmisen kahdesta täysin eristä puolesta: hyvästä ja pahasta.

Ensikskin, mä yllätyin että se oli sen Uttersonin näkökulmasta kirjotettu. Mä jotenkin oon aina luullu, että se ois ollu sen Jekyllin näkökulmasta. Ja tätä oli ihanan sujuva lukea, kuin tarinaa tai satua, verrattuna Saatana saapuu Moskovaan, joka on keskeneräinen tällä hetkellä. Tää oli tosi selkee ja hyvin kirjotettu (tai suomennettu) ja oikein kiva tiivis ja mukava paketti.

Jonathan Carroll - Valkoiset omenat

"Vincent Ettrich on hurmaava naistenmies, joka huomaa kuolleensa ja palanneensa takaisin elävien kirjoihin - eikä hänellä ole aavistustakaan minkä vuoksi. Hän näkee outoja hahmoja ja erikoisia ennusmerkkejä ja vähän kerrassaan ymmärtää, että hänet on herättänyt henkiin hänen ainoa todellinen rakastettunsa Isabelle, jotta hän voisi kasvattaa heidän yhteisen lapsensa, joka oikein kasvaneena tulisi pelastamaan maailman. Mutta jotta tämä kasvaisi oikein, hänen on tultava isänsä opettamaksi, erityisesti siitä, mitä tämä näki tuonpuoleisessa - jos Ettrich vain voisi muistaa näkemänsä."

***

Niin no mä haukuin tän jo vissiin aikasemmin pystyyn. Täytyy sanoa et en oo moista kirjaa nähny. Alku oli aivan hirvee, just sellasta mitä vihaan lukea, väännetään rautalangasta ja keksitään samalla kun kirjotetaan yms.. mut toinen puolisko kirjasta oliki sit ihan eri ulottuvuudesta. Huh huh, et olikin niin erilainen. Yhtäkkiä alko tapahtua ja mä tykkään sellasesta yliluonnollisesta, se on jännää. Se oli yllättävä ja sen takia mielenkiintoista luettavaa. En tie miks ylipäänsä tartuin kirjaan ku olin puolessavälissä päättäny etten lue, mut sit siihen jäi koukkuu, enkä tosiaan voinu laskea kirjaa alas ennen ku olin loppuun päässy. Hassua miten sama kirja sai yökötys-refleksin päälle just tunteja aikasemmin :) Olin väärässä ja iloinen saadessani myöntää sen. Mä ymmärsin että tää on joku trilogia oikeen, mut mistään en löytäny mitään suomalaisten kustantajien aatoksia sarjan muitten osien ilmestymisestä. Tämähän teos ilmestyi jo vuonna 2002 ja nyt vasta on saatu käännettyä parin vuoden aikana...hmm..

Jane Austen - Järki ja tunteet

"Jane Austen (1775-1817) on varakkaan englantilaisen keskiluokan kuvaaja. Säätytietoista ja tärkeilevää ympäristöään hän tarkkailee romaaneissaan satiirikon silmin huvittuneesti hymyillen.

Järki ja tunteet on kahden sisaruksen, järkeilevän Elinorin ja tunteellisen Mariannen, toisiinsa kietoutuneiden rakkaustarinoiden kuvaus. Taustana on vanhan hyvän ajan pikkuporvarillinen seurapiiri. Jane Austenin kerronnan huumori on tehnyt hänestä "Englannin hilpeimmän klassikon", jonka viisaat ja sydämelliset romaanit ovat mestaruudessaan ajattomia."

***

Ensiksi täytyy mainita, että pari vuotta sitten kesällä ajattelin lukea Ylpeyden ja ennakkoluulon, ihan vaan tutustuakseni että mistä oikein ähistään. Olin ahdasmielinen enkä ymmärtänyt miljöötä sen paremmin kuin aikaakaan, joten pidin sitä erittäin tyhmänä, huonona ja ihan turhana. Nyt ymmärrän toisin. Halusin nimenomaan tutustua Austeniin uusin silmin ja tässäpä oiva tilaisuus.

Itse teokseen. Alku oli vähän tylsähkö, kun oikeastaan mitään ei tapahtunut, mutta kaikki se ihmisten kuvaus oli pohjustusta tapahtumille ja juonenkäänteille. Oikein hyvää ja laadukasta viihdettä. Oli juuri sellaista suurta draamaa jota ei paljon muissa teoksissa tapaakaan kuin klassikoissa. Pidin, erittäin paljon, ja nyt kun ei ole enää niin paljon aikaa lukea viihdekirjallisuutta, niin tämän teoksen lukuarvo kasvo huimasti, koska nyt kun on muutakin elämää niin sitä uppoutuu ihan eri tavalla kirjan maailmaan.

Lainatut 25.09.2009 Päivitys

Jonathan Carroll -Valkoiset omenat KESKEN
Bram Stoker - Dracula
Jane Austen - Järki ja tunteet KESKEN
Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
Robert Louis Stevenson - Tohtori Jekyll & herra Hyde
Terry Pratchett - Valon tanssi
Stieg Larsson - The Girl Who Played with Fire

Tältä nyt näyttää.. kävi ilmi, että se koulunkäynti vie niiiiin paljon aikaa ja energiaa, että on jääny tää viihdekirjallisuus todella paljon vähemmälle. Mutta se tuntuu sitäkin arvokkaammalta, ku ei oo enää niin kova tahti. Ehtii sulattelee ja sitte uppoutuu ihan eri tavalla. Vaikka toi Carroll on aivan hirvee, siis ei sitä pysty ihminen lukemaan, joku pystyy minä en.. syytän käännöstä mut en kokonaan, täytyy kirjailijallakin joku vastuu olla. Enemmän kuitenkin näkisin ja ymmärtäisin, jos olis alkuperäistekstinä edessä, mutta meidän koko kaupungin kirjastoista ei löydy yhtäkään herran englanninkielistä teosta. Ja Austenin kohdalla onneks on tapahtunu suuria mielenlaajennuksia parin viimesen vuoden aikana. Sillon luin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ja erittäin ahdasmielisissä tunnelmissa, ilmankos en sitä "ymmärtänytkään" enkä siis saanut siitä mitään irti, vasta oikeestaan sen telkkarisarjan Lost in Austenin kautta opin ymmärtämään sen ajan maailmaa ja näkemään ehkä jotain satiiria yms.. vaikka siis se koko sarja oli ihan typerä. Kamalat näyttelijät ja niitten suoritukset tai ehkä se oli se käsikirjotus ennemmin ku ne suoritukset.. koska jotkut oli kyl ihan hyviä, kun siinä tilanteessa pystyy olemaan..

Elokuva: Public Enemies, USA 2009

Ohjaus: Michael Mann

Mä en saanu kyl mitää selkoo täst. Ilmeisesti jonkinlaista totuuspohjaa oli olemassa mutta.. en tie mikä näkökulma tähän oli valittu. Oliko tää rakkaustarina, rikollisen ja rikollisuuden romantisointi, toimintaleffa jossa ei ollu selkeetä juonta..? vai mikä..? Mut silti tää oli jokseenkin hyvä. Eheä, vaikka ei selkeä. Ihmiset meni tosi sekavaks mun päässä ja siin oli liikaa ampumista, mun korvat sattu ja päätä alko särkee. Kyllähän sen nyt tiesi miten se loppuu vaikka en oo perehtyny Dillingeriin sen enempää koskaan. Tai muutenkaa Yhdysvaltojen rikollisuushistoriaan sen enempää ku mitä lukiossa käytii kylmää sotaa..

Stieg Larsson - The Girl with the Dragon Tattoo

"Forty years ago, Harriet Vanger disappeared off the secluded island owned and inhabited by the powerful Vanger family. There was no corpse, no witnesses, no evidence. But her uncle, Henrik, is convinced that she was murdered by someone from her own deeply dysfunctional Vanger clan. Disgraced journalist Mikael Blomqvist is hired to investigate."

***

Oisko pitäny laittaa suomenkielinen takakansiteksti (tai muu vastaava intro) lisäks? Enpä laittanu, koska luin tän englanniksi niin saapa introkin olla enkuks. Itse asiaan: kesti jonkun aikaa ennen ku "tottui" lukemaan enkkua, sanasto oli yllättävän helppoa, meikäläiselle siis. Vaikka kyseessä oli käännös niin kerronta oli aivan mahtavaa. Ajattelin monta kertaa miten joku voi suoltaa tällasta oikeesti. Ei voi ku ihailla. Ja itse juoni, tarina, se oli jo niin hyvin rakennettu ja aivan uskomatonta. Monesti mä etin lukiessa sellasta tietynlaista pinnallisuutta, mut tässä sitä ei ollu, siis mä ettimällä etin, enkä löytäny. Tää oli aikuisten satu, mysteeri jota oli kiva olla mukana ratkomassa, vaikka mulla meni vähän ihmiset sekasin ku oli välillä monta monta päivää niin etten lukenu lainkaan.

Mestariteos, ei voi muuta sanoo. Seuraava osa odottelee jo (enkuks) ja kolmas täytynee lukea varmaa suomeks, kun tuo ruotsinkielentaito ei oo ihan niin hyvin hallussa..

Terry Pratchett - Magian väri

"Liikkeellä on äärettömän omalaatuinen retkue: täysin tumpelo velho, kirkasotsainen turisti, lohikäärme, matka-arkku joka kipittää kätevästi omilla jaloillaan... ja kaikki tämä jättiläismäisen kilpikonnan selässä."

***

No nyt on tutustuttu Terryyn. Heti aluks täytyy kyl sanoa et mitään aivot-narikkaan-luettavaa tää ei kyl oo. Meni jotkut kohdat vähän ohi ja muutenkin tuntu et oli kauheen sekava ja noin. Mut ymmärsin varmastikin ainakin pääpiirteittäin.

Tätä lukiessa tuli paljon erilaisia teoksia mieleen, ainaki Linnunradan käsikirja liftareille. Tässä oli jotain tosi samanhenkistä. Ja joitain muita teoksia, jotka on siis ilmestynyt tämän teoksen jälkeen kaikki. Liekö ollut inspiraationa vai mite..?

Kokonaisuudessaan (sen verran mitä ymmärsin) niin oli hyvä, mielenkiintoinen, ei liian ennalta-arvattava, millään muotoa. Vähän mietein et onko mussa jotain vikana ku mä en löytäny niin selkeästi sitä paljon puhuttua Pratchettin huumoria, mut kylhän mää sitä sieltä löysin, en niin hirveen paljon mut enemmän loppua kohti. Ihan piristävä teos, ja onneks en lähteny lukee enkuks, oli suomeks jo ihan tarpeeks vaikeuksia.