maanantai 28. syyskuuta 2009

Jonathan Carroll - Valkoiset omenat

"Vincent Ettrich on hurmaava naistenmies, joka huomaa kuolleensa ja palanneensa takaisin elävien kirjoihin - eikä hänellä ole aavistustakaan minkä vuoksi. Hän näkee outoja hahmoja ja erikoisia ennusmerkkejä ja vähän kerrassaan ymmärtää, että hänet on herättänyt henkiin hänen ainoa todellinen rakastettunsa Isabelle, jotta hän voisi kasvattaa heidän yhteisen lapsensa, joka oikein kasvaneena tulisi pelastamaan maailman. Mutta jotta tämä kasvaisi oikein, hänen on tultava isänsä opettamaksi, erityisesti siitä, mitä tämä näki tuonpuoleisessa - jos Ettrich vain voisi muistaa näkemänsä."

***

Niin no mä haukuin tän jo vissiin aikasemmin pystyyn. Täytyy sanoa et en oo moista kirjaa nähny. Alku oli aivan hirvee, just sellasta mitä vihaan lukea, väännetään rautalangasta ja keksitään samalla kun kirjotetaan yms.. mut toinen puolisko kirjasta oliki sit ihan eri ulottuvuudesta. Huh huh, et olikin niin erilainen. Yhtäkkiä alko tapahtua ja mä tykkään sellasesta yliluonnollisesta, se on jännää. Se oli yllättävä ja sen takia mielenkiintoista luettavaa. En tie miks ylipäänsä tartuin kirjaan ku olin puolessavälissä päättäny etten lue, mut sit siihen jäi koukkuu, enkä tosiaan voinu laskea kirjaa alas ennen ku olin loppuun päässy. Hassua miten sama kirja sai yökötys-refleksin päälle just tunteja aikasemmin :) Olin väärässä ja iloinen saadessani myöntää sen. Mä ymmärsin että tää on joku trilogia oikeen, mut mistään en löytäny mitään suomalaisten kustantajien aatoksia sarjan muitten osien ilmestymisestä. Tämähän teos ilmestyi jo vuonna 2002 ja nyt vasta on saatu käännettyä parin vuoden aikana...hmm..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti