Ohjaus: Michael Mann
Mä en saanu kyl mitää selkoo täst. Ilmeisesti jonkinlaista totuuspohjaa oli olemassa mutta.. en tie mikä näkökulma tähän oli valittu. Oliko tää rakkaustarina, rikollisen ja rikollisuuden romantisointi, toimintaleffa jossa ei ollu selkeetä juonta..? vai mikä..? Mut silti tää oli jokseenkin hyvä. Eheä, vaikka ei selkeä. Ihmiset meni tosi sekavaks mun päässä ja siin oli liikaa ampumista, mun korvat sattu ja päätä alko särkee. Kyllähän sen nyt tiesi miten se loppuu vaikka en oo perehtyny Dillingeriin sen enempää koskaan. Tai muutenkaa Yhdysvaltojen rikollisuushistoriaan sen enempää ku mitä lukiossa käytii kylmää sotaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti