maanantai 10. elokuuta 2009

Arto Paasilinna - Liikemies Liljeroosin ilmalaivat

"Kun toimii lähettäjänä Vöyrin kunnan kesäjuhlan 1 500 metrin juoksussa, ei sovi sännätä juoksuun mukaan ja voittaa. Ei ainakaan jos on kunnanjohtaja ja puku päällä.

Mauserin pamaus on samalla uuden uran lähtölaukaus virastaan lentävän lähdön saavalle Hemmi Elstelälle. Hänestä tulee ilmailualan varustaja, kun liminkalaisen liikemies Lars Liljeroosin tiilitehtaan mainosvälineeksi hankitaan ilmalaiva, Lakeuden Hengetär. Mutta aloitteleva Suomalainen hevibändi Black Sotton kaappaa Hengettären ja lentää sillä maailmankiertueelle, joka vie Tiibetiin asti.

Liljeroos ei aikaile, joten Elstelä saa heti panna uuden ilmalaivan rakenteille. Rahasta ei ole pulaa, sillä kansainvälinen media seuraa karanneen aluksen menoa ja tiilitilauksia tulee solkenaan. Tehtailijalla on avara sydän, joten uuden aluksen gondoliin sijoitetaan lentävä kenttäsairaala. Oulunjoen rotkolaaksossa valmistuvan muhkean ilmalaivan nimeksi tulee Mimmi, tehtailijan uhkean vaimon mukaan. Samaan aikaan toisaalla tuskin Muhoksen Mimmi on koelennetty, kun Keski-Aasiassa tapahtuu valtava maanjäristys. Uhrien pelastustöissä Liljeroosin ilmalaivat Lakeuden Hengetär ja Muhoksen Mimmi kohtaavat."

***

Tuli nyt luettua, kun ei ollu muuta saatavilla. Arto Paasilinna on sellanen kirjailija, joka ei oo koskaan kolahtanu. Vanhempi sukupolvi ylistää huumoria ja sellasta tietynlaista mutkatonta kerrontapaa, mutta meikäläisen (sukupolveen?) se ei oikein oo iskeny, mutta nyt oon yhtäkkiä kiinnostunu Paasilinnasta kirjailijana ja tarinankertojana. Aikaisempia kokemuksia ei oo siunaantunu ku Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä -romaanista. Senkin lukeminen kesti vuosia tai ainakin kuukausia.

Rytköseen verrattuna tää teos oli todella faktapitoinen ja yksityiskohtainen. En voinu ku ihmetellä et miten ihmeessä Paasilinna on päässy käsiksi sellasiin tietoihin tai miten sellaisia voi edes keksiä, oli sen verran kemian ja fysiikan tietoja vaativia yksityiskohtia. Eikä se siihen loppunut, samaten ihmettelin kuinka tarkkaan on otettu selvää, ei ainoastaa maantieteellistä tietoa vaan myös maakohtaisen tilanteen ja kulttuurin tietoja.

En tienny missä kulkee faktan ja fiktion raja. Ja sen kustannuksella kaunokirjallisuus jäi ehkä liiankin sivulle. Ja ehkä Paasilinnan teokset kannattais lukea ilmestymisjärjestyksessä..? Kun samat henkilöt tai ainakin samannimisiä henkilöitä vilisee romaanissa jos toisessakin. Kyllä sen nyt luki vaikka en intohimoista suhdetta ilmailuun omaakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti