keskiviikko 5. elokuuta 2009

Paul Auster - New York -trilogia

En löytäny takakannen tekstiä, enkä viitsi niitä kirjoittaa jokaisesta kolmesta kirjasta erikseen.

Lasikaupunki:
Tän kirjan alku yritti tosissaan tehdä töitä sen eteen, etten vaan tätä lukis. Kaikki merkit oli vastaan, en millää voinu "sulattaa moista". Kirjailija itse oli tarinassa mukana, joka otti todella pahasti pattiin, mutta siihen tottui kyllä.

Tää teos oli näistä kolmesta ehkä dekkarimaisin. Kuitenkin loppu jätti tyhjäksi.

Aaveita:
Tää oli toisiks dekkarimaisin. Intensiivisempi ja ehkä selkeämpi ku eka. Mutta taas kerran jätti tyhjäksi, selittämättömäksi olon.

Lukittu huone:
Tää oli kaunokirjallisin teos ja vähiten dekkarimaisin, vaikka sitäkin oli hieman. Odotuksena oli, että vihdoin ja viimein tämä viimeinen teos jollain keinolla selittää nämä kaks "avointa" tapausta, mutta se odotus ei tullut täytettyä. Ehkä se on jätetty lukijan täytettäväksi.

Hämäävintä oli se, että kuitenkin jollain tasolla nämä kolme kytkeytyy toisiinsa, ei vaan osaa selittää millään miten enkä oikein nyt pystykään tai jaksakaan perehtyä ajattelemaan näinkin monimutkaista ja sotkuista soppaa. Enkä myöskään osaa tämän tai näiden perusteella päättää onko Auster nero vai aivan päinvastaista. Ehkä sekin on jätetty lukijan tulkittavaksi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti