Itseironisesti rooleilla flirttaileva, mediaa suvereenisti pyörittävä Madonna Ciccone on merkittävimpiä elossa olevia poppikoneita ja mahdollisesti maailman kuuluisin nainen. Myös tanssijana, lauluntekijänä, tuottajana ja näyttelijänä tunnettu kameleonttimainen tähti on puolustanut paikkaansa muusikoiden kärkikaartissa jo yli kaksi vuosikymmentä.
Tuoreessa elämäkerrassa Lucy O’Brien kertoo valovoimaisen laulajan menestystarinan, jossa käänteitä riittää. Äidin ennenaikainen kuolema, villit New Yorkin -vuodet, näyttävät nahkanluomiset, Sex-kirjan nostattama kohu, liittyminen kabbalakulttiin, kiistelty malawilaispojan adoptio ja 2000-luvulla tapahtuneet muodonmuutokset ovat vain muutamia virstanpylväitä tämän kulttuurisen moniottelijan elämässä. O’Brien luotaa Madonnan uraa levy levyltä, elokuva elokuvalta, kiertue kiertueelta ja video videolta ja valottaa siinä sivussa Madonnan yksityiselämää, tähden miehiä ja naisia.
Teoksesta piirtyy monipuolinen kuva asiansa osaavasta, taitavasta esiintyjästä ja bisnesnaisesta, joka tukee muita naisartisteja eikä pelkää nousta barrikadeille tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Se luotaa myös Madonnan asemaa homokulttuurissa ja sitä miten moninaisin tavoin Madonna on kyseenalaistanut konservatiivisia ja patriarkaalisia arvoja"
***
Toinen lukemani elämänkerta. Joten en voi olla vertaamatta aikaisempaan, erittäin taidokkaasti ja nerokkaasti koottuun Pomon tarinaan (Bruce Springsteenin elämäkerta). Niinkuin Pomon tarinassa myös tässä on kertoja käyttänyt analysointejaan Madonnan musiikista Madonnan persoonaan, mutta paljon vähemmän ja sitä enemmän on käytetty suoranaista tekstiä / muistelmia entisiltä yhteistyökumppaneilta tai muilta tahoilta rivien täytteenä. Välillä oli vaikea tietää oliko kyseessä suora lainaus, eli jonkun toisen puhetta vai kirjoittajan omaa kommenttia.
Musiikin analysoiminen, erityisesti yksityisten kappaleiden ja biisien analyysit jätti kylmäksi. Ne menivät vauhdissa jo seuraavaan biisiin ja seuraavaan tapahtumaan ja seuraavaan aiheeseen, ja jossain kohdassa olin kadottanut "ajantajun". Yhdessä kohdassa oltiin Blonde Ambition -kiertueella, seuraavassa hetkessä oltiin seuraavassa kiertueessa kahdeksan vuotta myöhemmin.
Todellinen kuvan muodostaminen jäi epäselväksi, mitä minun tulisi ajatella Madonnasta? Kaikki puolet kuultiin ja monia kommentteja eri tahoilta, mutta mikä on totuus Madonnasta? Siihen en saanut vastausta. Onko siihen edes vastausta, mutta olisin silti toivonut eheämpää ja suoraviivaisempaa otetta kirjoitukseen.
Teos kuitenkin valotti joitain kohtia. Oli mielenkiintoista lukea millainen Madonna oli lukiossa tai miten matka eteni kohti Pop-ikoniutta. In Bed with Madonna- ja Madonna: Salaisuuteni -dokkarit on tullu nähtyä viimeisen kuluneen vuoden sisään, mutta niihin verrattuna tämä teos oli vain kertausta, kertomista dokumenteista eikä niinkään valottanut uutta. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea kiertueiden valomiehesten, taiteellisten johtajien ynnä muiden tahojen mielipiteitä Madonnan toimintatavoista, periaatteista ja työskentelymenetelmistä.
Ja olipa siellä Suomen oma muumimamma Tarja Halonenkin mainittu naispuolisena valtionjohtajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti