Stephen King - Julma leikki

Takakannessa sanotaan että tällä kertaa King menee liian pitkälle, aivan liian pitkälle. Jostain syystä tämä lause jäi mieleni sopukoihin lukiessani tätä teosta. Ensinnäkin luulin tarinan olevan aivan jotain muuta, kuin mitä se todellisuudessa oli. Toiseksi kesti toistasataa sivua ennen kuin tajusin edes miten se nainen oli kiinni siinä sängyssä ja lukemisen teki turhauttavaksi se etten sitä tajunnut ja jostain vesilasista jaksettiin jauhaa kolmattakymmenettä sivua. Mutta, käänteen teki se ahaa-elämys jolloin perusidea tuli selväksi. Olisi kai pitänyt aloittaa alusta niin olisi saanut enemmän irti koko tarinasta, mutta kuitenkin, nyt mielenkiintoni todella heräsi.

Tätä lukiessa tuntui kuin olisin kuristunut johonkin, klaustrofobikko kun olen. Ja luin kykenemättä päästämään kirjasta irti, koska se oikein loppuu, se piina ja kuristuksen tunne kurkussa. Eikä se siihen jäänyt kun piina loppui, oli vielä rutistettava loppuun.

Loppuyhteenvetona, nerokas ja valloittava, minulla ei ollut vaikeuksia lukea illalla tai yksin kotona, ei ollut niin kauhua herättävä kuin esimerkiksi Painajainen. Mutta nyt kun Kingin teoksia alkaa olla jo muutama luettuna huomaan että tyyli ja rakenne eivät ole kiveen hakattuja. King osaa olla monipuolinen, vaikka tarinoiden mukaansatempaisevuus ja nerokkuus ja erinomainen kirjoitustyyli säilyvät.

Voisin listata itselleni Kingin luetut teokset:

Naisen raivo
Carrie
Musta torni I: Revolverimies
Musta torni II: Kolme korttia pakasta
Musta torni III: Joutomaa
Musta torni IV: Velho
Kuoleman käytävä
Julma leikki
Painajainen

Lainattujen kirjojen pino vaan kasvaa

Niin, eli kävin TAAS kerran kirjastossa, vaikka menin VAIN palauttamaan kirjakasaa. Joten nyt aion tehdä listan kaikista niistä lainatuista kirjoista jotka tällä hetkellä ovat lainassa ja toivon mukaan se pino ehtii radikaalisti laskea ennen kuin koulu alkaa.
Toivossa on hyvä elää, sano lapamato:)

George Orwell - Vuonna 1984
Lucy O'Brien - Madonna Elämäkerta
Christopher Paolini - Eragon
Bernhard Schlink - Lukija
Capek Karel - Salamanterisota
Paul Auster - Lasikaupunki, New York -trilogia 1
Paul Auster - Aaveita, New York -trilogia 2
Paul Auster - Lukittu huone, New York -trilogia 3
Johanne Hildebrandt - Idun, Valhallan tarinoita 2
Antoine B. Daniel - Inkat II: Soturin voima
Terry Pratchett - Magian väri
Jonathan Carroll - Valkoiset omenat
Sophie Kinsella - Himoshoppaajan ratkaiseva askel
Marian Keyes - Lucy menee naimisiin

Nyt kun tota kattoo, niin ei kai se mahdoton oo...? Ottaen huomioo et ne kaks muuta kirjaa, jotka on kesken, ei oo tuol listas..

Elokuva: Twilight, USA 2008

Ohjaus: Catherine Hardwicke

Mitään spektaakkelia en odottanu, mut en tie miten kuvailisin mahdollisimman kauniisti sitä kuinka piinaa tän kattominen oli.. Ei niinkään se, että mikään ei ollut niinku "minä sen kuvittelin", vaan näyttelijäsuoritus Bellan esittäjltä oli jotenki emmä tie, se vaan haukko henkee eikä tienny miten päin olis. Ja se tunnelma tai virite mikä näillä kahdella on siis Edwardilla ja Bellalla, keskenää oli lähinnä koomista katsottavaa, eikä vakuuttava. Ja mikä se aurinkojuttu oli? Naurettava.

Kaunotar ja hirviö, Ensimmäinen jakso

Kaunotar ja hirviö (Beauty and the Beast) USA 1987
ma-to MTV3 -Sarja klo 21.10

Ensimmäinen jakso oli niin iiiihana. En voi sille mitään, oonkohan jossakin tunteellisessa tilassa tai jotain ku tää avas mun kyynelkanavat ihan ensimmäisen puolituntisen aikana. Vincentin ulkonäkö, oli uskottavasti maskeerattu, jopa niin piintyneelle skeptikolle ku minä. En tiedä sitten oliko näyttelijäsuorituksissa vai missä kun se tunne välitty niin voimakkaasti teeveeruudun läpi. Pitkästä aikaa tuntu että on "pujahtanut" toiseen maailmaan. Elämyksellisellä ja tunnepitosella tavalla, jota varten siis yleensäkin sarjat, leffat ja kirjat (miksei muu taide?) on olemassa. Tämä teki kyllä tehtävänsä ja sävähdytti, erittäin positiivisella ja jopa yllättävälläkin tavalla, koska mä aloin jo luopua toivosta itteni suhteen, onko musta tullu niin kova, vanha ja niin skeptinen ettei usko eikä luota mihinkään? Onneks sain tämän(kin) myötä uutta toivoa itselleni itsestäni. Jeah. Tää menee nauhotukseen jos ei pääse telkun ääreen tuohon kyseiseen lähetysaikaan.

Tuli just kreivin aikaan hankittua Dickensin Suuria odotuksia, joka sai aivan uudenlaisen merkityksen..

Eksyin Jane Austenin maailmaan (Lost in Austen) Osa 1/4

En meinannu millään pystyä kattomaan loppuun. Ylinäyteltyä ja ärsyttävää näyttelemistä, ainakin pääosaesittäjän Ms Amanda Pricen, Mr Darcyn ja Mrs Bennettin osalta. Ei Elizabethissäkään kehuttavaa ollu, vaikka sitä nyt ei niin paljon näytettykään.

Ehkä tarkotuksena olikin "ylinäytellä". Eikös se kuulu näihin tämäntyyppisiin miljöihin ja tarinoihin? Silti, se otti pahasti silmään. Samoin ku melkein kaikki muu. Jos lähdetään siitä lähtökohdasta että koko asetelma alun alkaen oli naurettava, utopinen ja mahdoton, mutta antaisin pointsit jos sen ennakkokäsityksen pystyy muuttamaan hienovaraisesti todentuntuiseksi. Ehkä loppua kohden siinä alettiin onnistua.

Pointtina on se, että Ms Price tuli pahasti sotkemaan kirjan käänteet ja nyt yrittää epätoivoisesti muuttaa niitä takasin alkuperäistekstille uskollisiksi. Eikä kommelluksitta. Ja mikä alku ei olisi hankala? Täytyyhän nyt antaa mahdollisuus muuttaa käsityksiä ja katsoa toinenkin osa.

Plussat briteille ominaisesta omintakeisesta huumorista, jota nähtiin yllättävän paljon, mutta silti aivan liian vähän.

Keri Hulme - Mauriora Maan voima

"Mauriora - Maan voima on erikoislaatuinen romaani, jossa yhdistyvät todellisuus ja unelmat, sulautuvat yhteen maorit ja eurooppalaiset, jossa oudot tuskalliset menneet liittyvät oudon kirkkaaseen tulevaan. Tämä epätavallinen, kipeästi koskettava romaani keskittyy kummalliseen ja vaikeaan kolmiodraamaan. Kerewin, osa-aikainen taiteilija joka elää yksin meren äärellä, huomaa hiljaisen pojannassikan saapumisen keskeyttävän yksinäisen itseriittoisen elämänsä. Vain merkkikieltä käyttävää poikaa tulee noutamaan hänen ottoisänsä. Isän ja pojan suhde purkautuu usein väkivaltaan, turhaumiin ja epätoivoon. Mauriora - Maan voima on voimakkaasti elävä kirja, joka valottaa tarkoin tuoreella ja omaperäisellä kielellään rakkauden kaksiselitteisiä kasvoja."

***

Alotin tätä lukemaan suunnilleen kaksi vuotta sitten. Ehkä, no suurinpiirtein. Mutta vaikka en millään saanu kirjaan tartuttua pitkiinkään aikaväleihin, ei suinkaan pidä tulkita sitä niin, että tarina olisi ollut tylsä tai tavanomainen, itseasiassa tämä oli kaikkea muuta. Lukeminen ja lukemisen ymmärtäminen kävivät vaikeaksi, koska teksti on hmm.. miten sitä kuvailisi.. tiivistä, unenomaista. Välillä en tiennyt kuka on kertojana ja oliko kyseessä ajatus, uni vai puhe. Sekavaa ja juuri kun oli ajatellut luovuttavansa kyllästyneenä, tarinaan tuli järkeä, viime metreillä tai oikeastaan milleillä. Teos jätti jotenkin sanattomaksi, tai sitten ne purkautuvat unissa ensi yönä tai tulevat muuten esiin, mutta nyt ei saa puserrettua millään. On sitäpaitsi vähän nälkäkin..

(Tempaussaldo

1. Dave Marsh - Pomon tarina X
2. J.K. Rowling - Harry Potter and the Philosopher's Stone X
3. Stephenie Meyer - New Moon
4. Stephen King - Naisen raivo X
5. Keri Hulme - Mauriora Maan Voima X
= 4/5)

Hilja Valtonen - Vaimoke

"Lukkariperheen tyttösarjan nuorimmaiselle, hulivililuontoiselle Kirstille ei oikein koulu maita. Niinpä hänet toimitetaan naimisiin rikkaan agronomin Esko Latvan kanssa, joka aikoinaan on riijustellut kaikkia hänen sisariaankin. Tuloksena on kuitenkin vain nimellisavioliitto ja Kirstistä tulee pelkkä "vaimoke", jonka päämääränä on tehdä miehen elämä mahdollisimman ohdakkeiseksi. Tästä seuraa tietenkin tosi hiljavaltosmaisia metkuja ja kommelluksia, jotka sitten lopulta saavat asiat selviämään."

***

Noniin, nyt tuli tutustuttua sekä suomalaiseen että vanhempaan kirjallisuuteen. Tämä oli hyvin hauska ja pirteä teos. Mitään syvällisempää analyysia on turha vääntää, hyvää ajankuluksi ja sadepäivän ratoksi tämä on oikein oiva. Saatan tutustua enemmänkin Valtosen tuotantoon. Tämä ainakin vaikutti hyvin lupaavalta.

TV-sarja: Kaunotar ja hirviö (Beauty and the Beast) USA 1987

"Olipa kerran New Yorkin kaupungissa. Suuri, voimakas ja mystinen mies Vincent (Ron Perlman) pelastaa menestyneen asianajaja Catherine Chandlersin (Linda Hamilton) keskeltä pahoin'pitelyä. Tästä alkaa heidän omalaatuinen ja lämmin ystävyytensä. New Yorkissa tapahtuu kummallisia asioita – mutta vielä kummallisempaa tapahtuu kaupungin alapuolella. Cathy tutustuu metrotunnelien alla levittäytyvään salaiseen maailmaan ja sen pelottavaan mutta ystävälliseen asukkaaseen."

MTV3 Sarja Klo: 21.10 Pvm: 27.07.2009

Mulla on hämärä muistikuva, että tää sarja olis tullu joskus sillon ku mä olin ihan pieni. Ja nyt aion ottaa selvää onko tää se. Mutta aika varmasti tää on. No sen näkee sitten.

TV-sarja: Eksyin Jane Austenin maailmaan (Lost in Austen) I-B, 2008

"Miksi elämäni on niin tylsää? Näin kysyy lontoolainen pankkineiti, joka pakenee arkea lempiromaaninsa Ylpeyden ja ennakkoluulon pariin. Eräänä päivänä naisen maailma heittää päälaelleen."
(http://www.telkku.com/?oid=2009072621001&autoload=true)

TV2 Klo: 21.00 Pvm: 26.07.2009

Elikkä, en oo pahemmin seuraillut mitä töllöstä tulee, muuten kuin joskus sillon tällön tulee Conan O'Brienin Tonight Showta katsottua. Mutta siis, olen lukenut Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon joten tää olis ehkä ihan mielenkiintonen, ehkä ei, mutta aion ottaa selvää. Ylpeys ja ennakkoluulo kirjana ei niinkään sytyttänyt, ehken ollut vastaanottavainen tuolloin..?

Nora Roberts - Savuhuntu

"Catarina Halen lapsuus loppuu eräänä kuumana kesäyönä, kun hän näkee liekkien lyövän perheensä omistamasta pizzeriasta. Baltimoren pikku-Italian rakastetuin ravintola palaa poroiksi. Reenan perhe kunnostaa ravintolan uuteen uskoon ystävien ja italialaisen suvun avustuksella. Tulipalo jättää Reenaan kuitenkin niin syvät jäljet, että hän päättää ryhtyä poliisiksi ja erikoistua tuhopolttojen tutkijaksi.

Tulipalot vainoavat Reenaa. Aina kun hän rakastuu, jossakin palaa. Hänen ensimmäinen poikaystävänsä kuolee kotinsa tulipalossa, ja kahta muutakin miesystävää kohtaa onnettomuus, joissa tulella on osuutensa. Reena pysyy sinkkuna, tekee tarmokkaasti työtään ja iloitsee perheensä yhteisistä hetkistä italialaisten herkkujen äärellä. Kun Reena vihdoinkin tapaa miehen, johon hän toden teolla ihastuu, alkaa vaara hiipiä yhä lähemmäksi. Salaperäinen soittaja uhkailee Reenaa, ja hänelle alkaa valjeta karmiva totuus. Liekit ovat aina kutsuneet häntä puoleensa, mutta nyt ne ajavat häntä takaa."

***

Ensimmäinen Robertsin kirja ikinä. Aikonu olen lukea, mutten oo koskaan saanu aikaseks, ennen ku nyt. Tarina oli hyvin luotu, melko aukoton ja taidokkaasti ellei nerokkaasti ja älyllisesti rakennettu. Kuitenkin, loppua on varmasti vaikea kirjottaa, eikä alun hajanaisuuskaan ollu miellyttävää vaikka tarpeellista: palapelin palat loksahtaa paikoilleen. Loppu oli liian äkkinäinen, tuntuu niinku ei olis ollu kärsivällisyyttä kirjottaa loppuun "kunnialla", samalla tavoin kuin siihenkin asti. Yks positiivinen asia, jonka huomasin, se ettei asioita väännetty rautalangasta vaan annettiin lukijan itsekin käyttää aivoja, ja plussat siitä. En ihmettele, että tämä nainen myy. Ja saatan joskus tarttua johonkin toiseen teokseen..

Elokuva: The Wicker Man, USA /Saksa 2006

Ohjaaja: Neil LaBute

Erittäin toimiva idea, toteutus vaan oli äärimmäisen huono. Tää on nyt taas sellanen joka on Nostattajan vastakohta, sanoisko Laskija. Tää laskee mun arvostusta USA:laiseen elokuvan tekemistä kohtaan, vaikka mun mielestä USA:laiset tekee hemmetin hyviä pätkiä, mut mä en edelleenkään tajuu miks kaikki potentiaalisesti hyvät pätkät täytyy pilata sellasella älyttömällä Hollywood-tyylillä. Nyyh nyyh ja voi kyynel. Tässä oli sorruttu siihen, mut yksinkertasesti tää oli vaan tehty liian pitkäks tai sit siin ei vaan tapahtunu mitään. Se vaan juoksenteli siellä ku päätön kana ja voi hitto, kun olis voinu laittaa actionia. Huono. Idea hyvä, toteutus Huono.

Richard Matheson - Olen legenda

"Robert Neville on maailman viimeinen ihminen, mutta yksin hän ei ole, sillä kaikki muut ihmiset ovat salaperäisesti muuttuneet vampyyreiksi. Neville puolustautuu verenhimoisia vihollisiaan vastaan linnoitetussa talossaan. Päiväsaikaan hän armottomasti saalistaa ja tuhoaa vampyyreita pyrkien samalla löytämään tieteellistä selitystä vampyyreiden olemassaoloon ja niihin liittyviin uskomuksiin. Mutta onko hän sittenkään niin yksin kuin kuvittelee? Olen legenda on sekä scifin että kauhun klassikko, voimakas kuvaus äärimmäisestä yksinäisyydestä maailmassa, jossa asuu pelkkiä hirviöitä. Sitä on luonnehdittu tärkeimmäksi vampyyriromaaniksi Bram Stokerin Draculan jälkeen."

***

Tää oli aikkast positiivinen yllätys. Tuntuu, että kun lukee niin paljon ku mitä nyt oon lukenu niin alkaa koko nautinto lukemisesta maistua puulta, mutta tämä.. En tiedä, ehkä oon lukenu niin paljon klassikoita, että odotin tästäkin jotain sellasta. Tämä ei ollut "tavallinen" klassikko, vaikka kirjotettu joskus 50-luvun puolessa välissä ja siihen aikaan nähden tarina on sijoittunu tulevaisuuteen: 70-luvun puoleenväliin.

En pysty kertomaan mikä tässä oli niin hyvää paljastamatta samalla olennaisia asioita tarinasta tai juonesta, mutta siis mielenkiintonen ja hyvin kuvattu ja omalla tavallaan jännä joskaan ei suoranaista kauhua, mutta ei kaikki kauhu aina oo automaattisesti hyvää..? Joo, suosittelen, ehkäpä jopa iästä riippumatta, mut ei nyt ihan lapsille kuitenkaan.

Kate Jacobs - Pieni lankakauppa

"Walker & Tytär on Georgia ja Dakota Walkerin yhteinen yritys. Tai noh – Dakota on vasta 12-vuotias, mutta ilman hänen syntymäänsä Georgialla ei olisi lankaliikettä. Eikä hän olisi saanut nimeä neuleiden suunnittelijana. Eikä hänen kaupassaan kokoontuisi kanta-asiakkaiden kerho joka perjantai-ilta. Kun liikkeen ovet on lukittu, neuleet vedetään kasseista, juttu lentää ja iloinen nauru raikuu.

Neulomisen ohessa naiset maistelevat Dakotan leipomia muffinseja ja hörppivät kahvia. Seitsemänkymppinen Anita, Georgian haltijakummi, neuvoo aloittelijoita. Muotisuunnittelijaksi aikova Peri tietää viimeisimmät villitykset. Lucie on mestarineuloja, mutta hänellä on hermoja raastava salaisuus…Vain puikkojen kilistely pitää hänet järjissään. Darwin Chiu, tiukka feministi, kirjoittaa muistiinpanoja kynä savuten. Hän tekee väitöskirjaa neulomisesta, vaikka paheksuu syvästi naisten kivikautista harrastusta.

Sitten kuvaan astuu James, Dakotan isä ja Georgian nuoruusvuosien rakastettu. Hän ei ole koskaan nähnyt tytärtään, mutta nyt hän penää isän oikeuksiaan. Dakota on riemuissaan.

Georgian elämän perusta alkaa horjua. Mitä hän oikeastaan haluaa elämältä? Kerholaiset tiivistävät rivejään. Kun mahdoton tapahtuu, auttavaiset sielun sisaret ympäröivät Georgian."

***

Melko peruskauraa. Oli naisen ja miehen välisestä suhteesta, äidin ja tyttären välisestä suhteesta, ystävyydestä, luottamuksen pettämisestä, raskaudesta ja yksinhuoltajuudesta, yrittäjyydestä, sisusta, rakkaudesta, pitkäjänteisyydestä, syntymästä ja kuolemasta ja aiheita riitti vaikka muille jakaa. Kuitenkin tuli sellanen olo, että ei tämä nyt oikeen eronnu muista kaltaisistaan, muuten kuin yhdessä aspektissa: neulomisessa. Neulonta tuli niin vahvasti ja omaperäisesti esille, että tekee itsekin mieli neuloa villapusero. Se oli erottava tekijä muihin verrattuna ja plussat siitä.

Muuten niin en tiedä oliko kääntäjässä vikaa, mutta alku"huuman" jälkeen alko tuntua teksti jotenkin kömpelöltä ja kankealta. Puolenvälin jälkeen en voinut olla tuntematta, että tähän opukseen on ängetty vähän liikaa. Pientä ylipitkän makua olin maistavinani. Vaikka tekijän tarkoitus on tietysti hyvä, mahdollisimman laaja kuvaus mahdollisimman monesta, niin se ei yksinkertasesti oo onnistunut. Hyvin harvoin sellanen onnistuu, mut olis ollu parempi jos ois keskittyny siihen päähenkilöön ja sen näkökulmasta kirjottamiseen sen sijaan että änkee kaikista kaikki. Samalla se verotti vähän tosta sanomasta. Tässä oli paljon pikkusanomia, mutta sellanen kokonainen ehyt yksi kirkas sanoma jäi multa saamatta.

Eli vähän hajanainen ja pinnallinen kuva jäi teoksesta. Ja hahmojen roolit jäi tosi epäselviksi, kuka edusti mitäkin, kaikilla oli vähän kaikkia rooleja ja sen takia lukeminen ei oikein sujunut. Edelleen, kokonaisuus ja eheys puuttellista. Mutta joillekin tämä varmasti antaa paljon, joillekin vähemmän ja joillekin jotain muuta. Minulle se antoi motivaation kutoa villapuseron.

Dave Marsh - Bruce Springsteen Pomon tarina

"Pomon tarina seuraa Bruce Springsteenin uraa ensimmäisestä albumista nykyhetkeen. Dave Marshin innostava kerronta valottaa ilmiötä nimeltä Bruce Springsteen pintaa syvemmältä. Brucen elämäntarina ja levytysuranovoutuvat eläväksi osaksi rockin historiaa. Marsh nostaa Springsteenin arvoiselleen paikalle amerikkalaiseen singer-songwriter-perinteeseen.

Bruce Springsteen vetoaa kuulojoihinsa konstailemattomuudellaan ja rehellisellä asenteellaan. Pomon tarina on huikea kertomus alati uutta etsivästä ja vahvan sosiaalisen omantunnon omaavasta artistista. Bruce ja E Street Bandin jäsenet iskevät tarinaa legendaarisista kiertueista ja massiivisista levytysprosesseista huumoria ja itseironiaa unohtamatta. Sadat miljoonat fanit ympäri maailömaa pysyvät uskollisina Pomolle vuosikymmenestä toiseen. Tämän kirjan luettuaan ymmärtää miksi."

***

Tätä lukiessa meni melkein vuosi. Kaksi herran konserttia takana ja täytyy myöntää, että vaikka musiikkia oon kuunnellu ihan alle kymmenvuotiaasta asti, en oo tajunnu yhtään mitään siitä, mistä todella on ollut kysymys. Toisaalta on aikatekijä, maantieteelliset tekijät, lähinnä sillä tarkotan sitä, että täällä koti Suomessa Pomo nähdään hieman eri valossa, enemmänkin musiikin puolesta kuin sen puolesta mitä kaikkea hän on kotimaassaan saanut aikaan. Puolustanut vähempiosaisia ja ollut erittäin aktiivinen sodanvastaisuuden puhujana ja muutenkin oman kotimaansa epäkohtia kohtaan.

Samalla tästä teoksesta kävi ilmi Pomon "tyyli", yksityisyys ja periaatteelisuus lähinnä ovat hyvin voimakkaita. Mutta se mihin kiinnitin huomioni oli se, että paljon käytettiin tilaa albumien ja biisien analysoimiseen ja sitä kautta kävi ilmi mitä Bruce on halunnut biiseillään kertoa ja millaisia teemoja ja aiheita niissä käsitellään ja sitä kautta kerrottiin Brucesta, hänen piirteistään ja periaatteistaan. Jossain kohtaan ajattelin että no on tämä kumma, sivukaupalla tätä, mutta se olikin koko teoksen hienous. Siitä puuttuu ehkä tietynlainen puolueellisuus, kun ihmistä kuvataan tämän discographian kautta ja puheiden ja tekojen sanomisten kautta, ulkopuolisen silmin kuvattuna.

Suosittelen, jos on yhtään kiinnostunut Bruce Springsteenista, tämä avaa paljon. Tietynlainen tuntemus herran musiikkiin on eduksi. Ja tuo viittaus tuosta nykypäivästä ei pidä paikkaansa, koska silloin kun tämä teos on julkaistu "nykyhetki" on ollut 2004, jolloin "The Rising" -albumi on ollut viimeisin.

(Tempaussaldo

1. Dave Marsh - Pomon tarina X
2. J.K. Rowling - Harry Potter and the Philosopher's Stone X
3. Stephenie Meyer - New Moon
4. Stephen King - Naisen raivo X
5. Keri Hulme - Mauriora Maan Voima

= 3/5)

C.S. Lewis - Narnia kaikki tarinat

Sain tämän ison paksun teoksen joululahjaksi, joka sisältää nimensä mukaisesti kaikki Narnia-kirjat siinä järjestyksessä kuin herra Lewis halusi ne luettavan.

Taikurin sisarenpoika
Tästä pidin eniten. Ehdoton suosikkini, tämä kertoo siitä, miten Narnia sai alkunsa ja miten se syntyi.

Velho ja leijona
Lieneekö se, että jotain on oppinu Narnioista vaikka melko hyvin olen säilynyt Narnian tarinoista tietämättömänä, mutta tästä en pitänyt ollenkaan. Oli se ihan kiva tarina, mutta ei vaan iskenyt.

Hevonen ja poika
Tästä pidin toiseksi eniten ellen yhtä paljon kuin tuosta Taikurin sisarenpojasta. Tarina oli mukaansatempaiseva ja erilainen kuin nämä muut. Tässä ei ollut Narnia niin suuressa osassa, jos lainkaan.

Prinssi Kaspian
Varmaan johtuu siitä Prinssi Kaspian -elokuvasta tai siitä saadusta mielikuvasta, mutta prinssi Kaspian ei herättäny minkäänlaista sympatiaa multa. Vähän jopa ehkä inhosinkin jollain lailla koko hahmoa.

Kaspianin matka maailman ääriin
Varmaan johtuu tuosta Kaspiania kohtaan tuntemastani.. no, tunteesta etten ollut kovin innostunut tätä lukemaan, mutta tässä tuli eräs hahmo, joka sai mielenkiintoni heräämään: Eustace. Ilkeä ja snobi poika joka muuttuu lohikäärmeeksi ja tarinan opetus on selkeä. Ihan kivaa luettavaa, vaikka vähän taisi mennä se loppu ohi, kun odotin vaan että koska tämä oikeen loppuu.

Hopeinen tuoli
ks. aikaisemmista kirjoituksista.

Narnian viimeinen taistelu
Tämä oli yllättävän mielenkiintoinen tarina, vaikka maailmanlopun elkeitä oli selvästi havaittavissa, samaten tämä Aslanin jumaluus-juttu, johon en jaksa perehtyä sen tarkemmin. Loppu oli imelä, mutta ei kai muuta voinut odottaakaan.

Stephen King - Carrie

"Stephen Kingin läpimurtoromaani - tiivis ja tehokas!

Carrieta on sitten kiva kiusata - se on tuollainen ujo ja kömpelö, ei osaa edes kunnolla suuttua. Opettajat ovat tosi vittumaisia, kun sekaantuvat asiaan. Sen joutuu Carrie vielä maksamaan - järjestetään sille joku mahtava pila, niin että koko kaupunki saa nauraa.

Mutta eivätpä tiedä Carrien koulukaverit, kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei olekaan ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan hyvin erikoinen kyky: pelkästään ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Se on aivan erinomainen koston apuväline. Ja eräänä kauniina kevätiltana, josta on vähällä tulla hänen elämänsä onnellsin, hän päästää sen valloilleen..."

***

Edelleen pidän sanani siitä, että tämä mies osaa pitää tarinankertojan taidoillaan lukijansa, ainakin minut, lukemassa eteenpäin, vaikka silmiin sattuu ja särkee ja luomet painuvat väkisin kiinni. Kuitenkin, nukuin suurin piirtein puolessa välissä ja nyt luin sen loppuun. Ihmettelen edelleen tämän herran neroutta ja kykyä. Ihailuni sen kuin kasvaa, ja tarvitaan paljon että se vähenisi.

Itse tarinasta. Aloitin lukemaan joskus lapsena, noin 10-vuotiaana, ja enpä yhtään ihmettele, etten silloin ymmärtänyt mistä on kysymys ja mitä tapahtuu. Nyt tajuan miten nerokkaasti juoni ja tarina on punottu. Kirjoitustyyli ja rakenne on aivan omaa luokkaansa.

Elokuva: Harry Potter and the Sorcerer's Stone USA 2001

Ohjaaja: Chris Columbus

On niin kauan aikaa näistä alkupään Harryistä et ihmettelin oikee, et miten se onki tehty niin uskolliseks tota alkuperäisteosta kohtaan. Mutta samalla huomas selkeesti et joitain juttuja oli siirretty toiseen kohtaan, esimerkiks kirjassa siellä junassa matkalla Hogwartsiin tapahtu paljon enemmän ku leffassa annettiin ymmärtää.

Mutta yllätys oli jo kirjaa lukiessa se shakkilauta-juttu. Mä muistin et se oli vasta kakkosessa. Joka tapauksessa, oli ihan mainio pätkä, vaikka näyttelijät, niinku aina tällasissa sarjatyyppisissä pätkissä, on aluks vähän kömpelyyttä ja kankeutta kun etitään vielä sitä roolia ja pyritään sisäistämään sitä omaa roolihahmoa. Nyt rupes kamalasti tekee mieli ruveta lukemaan kakkosta, mut täytyy nyt saada tota pinoa vähän purettua niin sitten voi taas keskittyä Hogwartsin maailmaan, joo käytän enkunkielisiä koska se istuu paremmin ja aina tietää mistä on kyse.

Franz Kafka - Oikeusjuttu

Yllättävän mukaansatempaiseva teos. Klassikoihin kun suhtautuu aina tietyin varauksin, vaikka mielenkiintoa löytyisikin. Taitaa nälkä kaivertaa viimeisimmätkin analyysit päästä, mutta jäi mieleen niinkin vähäpätöinen asia kuin se, että jos asianajajaa ja
Leniä lasketa, muuten lähes poikkeuksetta Josef K:n käymät paikat ja tapaamat ihmiset mainittiin vain kerran. Vaikka teos piti otteessaan tarinan edetessä, tai tapahtumien edetessä, oli myös kohtia jotka jäivät ymmärryksen ulkopuolelle vaikka luinkin jonkin osan kahdesti.

Ehkäpä tämä(kin) teos avautuu paremmin ajan kuluessa ja toisen (tai useamman) lukukerran jälkeen. Vaikka luin kirjan pitäen mielessäni aiheen, jossa kritioisitiin oikeusjärjestelmää ja yhteiskuntaa, jäi se silti vähän hämärän peittoon. Ehkä se johtuu "sivistymättömyydestäni" ja kriittisyyden ja syvällisyyden puutteestani.. Mene ja tiedä.. ehkä menen, ehkä en.

Stephen King - Naisen raivo

Löyty ihan omasta hyllystä tämä teos ja huomasin jokin aika sitten, että vaikka oon ollu King-fani jo ihan pikkumuksusta saakka, en kuitenkaan oo tutustunu herran kirjalliseen tuotantoon juurikaan. Kuoleman käytävä löytyy myös omasta takaa, joten se on luettu, ja Mustan tornin sarjan kirjat on myös kaikki, mutta siinä edennyt vasta viidenteen kirjaan.

Kuitenkin, ihan Kingmainen tyyli löyty tästäkin. Piti lukemassa kyl ihan koko ajan. Meinas muut asiat väistyä kun piti olla nenä kirjassa kiinni. Tarina oli.. no, se oli vaan niin hyvin rakennettu ja King on ihan omaa luokkaansa, ei sitä pysty inhimillisesti arvostelemaan. Ainakaan mä en oo vielä oppinu, enkä tie haluankokaan.. Tää ei ollu varsinaisesti kauhua, mut ei mitää imelää draamaakaan, mut jotain siltä väliltä. Jos mä oisin kirjastontäti ni joutuisin vaikean pulman eteen, mihin hyllyyn tämän teoksen kantaisin.

(Tempaussaldo:

1. Dave Marsh - Pomon tarina
2. J.K. Rowling - Harry Potter and the Philosopher's Stone X
3. Stephenie Meyer - New Moon
4. Stephen King - Naisen raivo X
5. Keri Hulme - Mauriora Maan Voima

= 2/5

J.K. Rowling - Harry Potter and the Philosopher's Stone

Joskus aikoja sitten aloin lukemaan Harry Pottereita, koska se oli sillon (kun minä olin nuori=) kuuminta hottia, mutta en vaan ymmärtänyt että mitä niissä nyt hehkutettiin. Luin enkä edes ymmärtänyt lukemaani. Pääsin suomenkielisissä kirjoissa kolmoseen saakka. Neljännen katsoin elokuvana ja siitä sitten törmäsin englanninkieliseen vitoseen (HP and the Order of the Phoenix) ja nyt omistan kaikki Harryt enkunkielisinä, joista olen (englanniksi) lukenut 5:n, 6:n ja viimeisen eli seiskan.

Se miksi nyt aloin lukemaan oli ehkä silkkaa sattumaa. Lukaisin ensimmäisen sivun muutamista hyllyssä olevista kirjoistani ja tämä oli ensimmäinen joka todella jäi käteen. Tunnen tarinan hyvin hatarasti enää, koska on kulunut paljon aikaa ja vastaanotin ei ole ollut kunnolla päällä, ennen kuin nyt. Aloitin lukemaan (juuri kun olin viimeisen saanut loppuun) ja totesin että "ai, toihan on tossa" ja "tuokin on täällä", kun juuri niistä samoista asioista ja henkilöistä oli ollut puhetta sarjan päätösosassa ja tätä lukiessa tuntui että ympyrä sulkeutuu. Luin aivan haltiossani, miten on voitu rakentaa niin pitävä, eheä ja tiivis tarina, joka on kaiken lisäksi vielä hyvin kirjoitettu.. Aion myös katsoa elokuvat piakkoin näiden lukemisen jälkeen ja verrata kuinka hyvin se vastaa omaa todellisuuttani tarinasta ja sen kerronnasta.

(Tempaussaldo avattu:

1. Dave Marsh - Pomon tarina
2. J.K. Rowling - Harry Potter and the Philosopher's Stone X
3. Stephenie Meyer - New Moon
4. Stephen King - Naisen raivo
5. Keri Hulme - Mauriora Maan Voima

= 1/5)

Tempaus: Keskeneräiset kirjat

Järjestin itselleni parisen vuotta sitten tempauksen, jossa projektina on saada kaikki keskeneräiset kirjat päätökseen. En tuolloin aivan kaikkia kerennyt lukemaan loppuun, mutta tuloksetta en jäänyt. Ajattelin, että ennen kuin *kröhöm* koulu alkaa ;) niin voisin järjestää itselleni tempauksen uudestaan. Listaan nyt kaikki, jotka on kesken.

1. Dave Marsh - Pomon tarina
2. J.K. Rowling - Harry Potter and the Philosopher's Stone
3. Stephenie Meyer - New Moon
4. Stephen King - Naisen raivo
5. Keri Hulme - Mauriora Maan Voima

Siinäks ne oli? Eihän niitä löytyny ku viis. Iloinen yllätys, ja suurimmassa osassa oon jämähtäny pikkasen ennen loppua, ja joihinkin oon jämähtäny alkuvaiheeseen. Julistan tempauksen alkaneeksi. Deadline on maanantai 24.8.2009. Siihen mennessä ainakin neljä näistä tulee olla loppuun luettuja.

(Tavoite 4/5 täyttynyt 26.7.2009)
(Tavoite 5/5 täyttynyt 2.8.2009 =)

C.S. Lewis - Hopeinen tuoli (Silvertronen)

Nii, elikkäs luin tän ruotsiks jotta jaksaisin pitää mielenkiintoa yllä. Toimihan se. Kaikki energia meni siihen kun yritti pysyä kärryillä siinä mitä tapahtuu. Muu jäi sitten huomaamatta, jos siellä huumoria tai sarkasmia esiintyi tms. Tarinana oli erilainen kuin muut. Toinen "erilainen" näistä Narnian tarinoista oli Hevonen ja poika, joka on suosikkini näistä, toiselle sijalle ulottuu Taikurin sisarenpoika ja tämä on loistava kolmas.