Kate Jacobs - Pieni lankakauppa

"Walker & Tytär on Georgia ja Dakota Walkerin yhteinen yritys. Tai noh – Dakota on vasta 12-vuotias, mutta ilman hänen syntymäänsä Georgialla ei olisi lankaliikettä. Eikä hän olisi saanut nimeä neuleiden suunnittelijana. Eikä hänen kaupassaan kokoontuisi kanta-asiakkaiden kerho joka perjantai-ilta. Kun liikkeen ovet on lukittu, neuleet vedetään kasseista, juttu lentää ja iloinen nauru raikuu.

Neulomisen ohessa naiset maistelevat Dakotan leipomia muffinseja ja hörppivät kahvia. Seitsemänkymppinen Anita, Georgian haltijakummi, neuvoo aloittelijoita. Muotisuunnittelijaksi aikova Peri tietää viimeisimmät villitykset. Lucie on mestarineuloja, mutta hänellä on hermoja raastava salaisuus…Vain puikkojen kilistely pitää hänet järjissään. Darwin Chiu, tiukka feministi, kirjoittaa muistiinpanoja kynä savuten. Hän tekee väitöskirjaa neulomisesta, vaikka paheksuu syvästi naisten kivikautista harrastusta.

Sitten kuvaan astuu James, Dakotan isä ja Georgian nuoruusvuosien rakastettu. Hän ei ole koskaan nähnyt tytärtään, mutta nyt hän penää isän oikeuksiaan. Dakota on riemuissaan.

Georgian elämän perusta alkaa horjua. Mitä hän oikeastaan haluaa elämältä? Kerholaiset tiivistävät rivejään. Kun mahdoton tapahtuu, auttavaiset sielun sisaret ympäröivät Georgian."

***

Melko peruskauraa. Oli naisen ja miehen välisestä suhteesta, äidin ja tyttären välisestä suhteesta, ystävyydestä, luottamuksen pettämisestä, raskaudesta ja yksinhuoltajuudesta, yrittäjyydestä, sisusta, rakkaudesta, pitkäjänteisyydestä, syntymästä ja kuolemasta ja aiheita riitti vaikka muille jakaa. Kuitenkin tuli sellanen olo, että ei tämä nyt oikeen eronnu muista kaltaisistaan, muuten kuin yhdessä aspektissa: neulomisessa. Neulonta tuli niin vahvasti ja omaperäisesti esille, että tekee itsekin mieli neuloa villapusero. Se oli erottava tekijä muihin verrattuna ja plussat siitä.

Muuten niin en tiedä oliko kääntäjässä vikaa, mutta alku"huuman" jälkeen alko tuntua teksti jotenkin kömpelöltä ja kankealta. Puolenvälin jälkeen en voinut olla tuntematta, että tähän opukseen on ängetty vähän liikaa. Pientä ylipitkän makua olin maistavinani. Vaikka tekijän tarkoitus on tietysti hyvä, mahdollisimman laaja kuvaus mahdollisimman monesta, niin se ei yksinkertasesti oo onnistunut. Hyvin harvoin sellanen onnistuu, mut olis ollu parempi jos ois keskittyny siihen päähenkilöön ja sen näkökulmasta kirjottamiseen sen sijaan että änkee kaikista kaikki. Samalla se verotti vähän tosta sanomasta. Tässä oli paljon pikkusanomia, mutta sellanen kokonainen ehyt yksi kirkas sanoma jäi multa saamatta.

Eli vähän hajanainen ja pinnallinen kuva jäi teoksesta. Ja hahmojen roolit jäi tosi epäselviksi, kuka edusti mitäkin, kaikilla oli vähän kaikkia rooleja ja sen takia lukeminen ei oikein sujunut. Edelleen, kokonaisuus ja eheys puuttellista. Mutta joillekin tämä varmasti antaa paljon, joillekin vähemmän ja joillekin jotain muuta. Minulle se antoi motivaation kutoa villapuseron.