Nora Roberts - Savuhuntu

"Catarina Halen lapsuus loppuu eräänä kuumana kesäyönä, kun hän näkee liekkien lyövän perheensä omistamasta pizzeriasta. Baltimoren pikku-Italian rakastetuin ravintola palaa poroiksi. Reenan perhe kunnostaa ravintolan uuteen uskoon ystävien ja italialaisen suvun avustuksella. Tulipalo jättää Reenaan kuitenkin niin syvät jäljet, että hän päättää ryhtyä poliisiksi ja erikoistua tuhopolttojen tutkijaksi.

Tulipalot vainoavat Reenaa. Aina kun hän rakastuu, jossakin palaa. Hänen ensimmäinen poikaystävänsä kuolee kotinsa tulipalossa, ja kahta muutakin miesystävää kohtaa onnettomuus, joissa tulella on osuutensa. Reena pysyy sinkkuna, tekee tarmokkaasti työtään ja iloitsee perheensä yhteisistä hetkistä italialaisten herkkujen äärellä. Kun Reena vihdoinkin tapaa miehen, johon hän toden teolla ihastuu, alkaa vaara hiipiä yhä lähemmäksi. Salaperäinen soittaja uhkailee Reenaa, ja hänelle alkaa valjeta karmiva totuus. Liekit ovat aina kutsuneet häntä puoleensa, mutta nyt ne ajavat häntä takaa."

***

Ensimmäinen Robertsin kirja ikinä. Aikonu olen lukea, mutten oo koskaan saanu aikaseks, ennen ku nyt. Tarina oli hyvin luotu, melko aukoton ja taidokkaasti ellei nerokkaasti ja älyllisesti rakennettu. Kuitenkin, loppua on varmasti vaikea kirjottaa, eikä alun hajanaisuuskaan ollu miellyttävää vaikka tarpeellista: palapelin palat loksahtaa paikoilleen. Loppu oli liian äkkinäinen, tuntuu niinku ei olis ollu kärsivällisyyttä kirjottaa loppuun "kunnialla", samalla tavoin kuin siihenkin asti. Yks positiivinen asia, jonka huomasin, se ettei asioita väännetty rautalangasta vaan annettiin lukijan itsekin käyttää aivoja, ja plussat siitä. En ihmettele, että tämä nainen myy. Ja saatan joskus tarttua johonkin toiseen teokseen..