"Yksitoista hullunhirveää kertomusta lehmipoikien lännestä, tuulisten maisemien ja karujen sielujen kohtauspaikasta, missä elämän mielettömyyden voi selättää vain mustalla huumorilla"
***
Lukemista varmaan jokseenkin haittasi pienimuotoinen flunssa. Ihmisiä kuvailtiin paljon, enkä enää pysynyt kärryillä siitä, kuka mitenkin kehenkin liittyi. Keskiössä pitäisin varmasti yksityiskohtaista ja tarkkaa kuvausta, ihmisistä mutta myös ympäröivästä osavaltiosta, Wyomingista ja sen ominaisuuksista. Toinen asia, joka jäi mieleen oli kieli, tai kielikuvat. Annie Proulx on onnistunut kuvauksissaan kielellisesti mainiosti. Niin että oikein innolla luin niitä.
Itse tarinat tai novellit olivat mieleenpainuvia, jotenkin sitä jäi elämään niiden ihmisten kohtaloita ja elämiä kuin prosessina. Jotkut tarinat jäivät epämääräisiksi, syytän siitä flunssaa. Kaikin puolin hieno teos I must say.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti