sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

Alku oli mukaansatempaiseva, mutta jossain kohtaa jouduin pakottamaan itseni lukemaan eteenpäin. Ehken ollut sopivassa tilassa vastaanottaakseni teoksen sanomaa ja kuvaamia aiheita, kun jäin tuijottamaan itsepintaisesti pinnalista tarinaa. Joka siis oli erilainen, mutta ennalta-arvattava. Ehkä tahti on liian kova syvällisemmälle pohdinnalle. Ei ehdi sisäistämään, pureskelemaan luettuaan vaan hotkii teoksen toisensa jälkeen ja aina on yhtä tyhjä olo. Olen tainnut kadottaa lukemisen nautinnon. Onneksi minusta ei ole muotokuvaa...

Ja ei tämä kyllä kovin kauhuakaan ollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti