"Norrlantilaisen Hans Olofsonin kohtaloksi koituu nuoruudenystävän unelman toteuttaminen. Hän lähtee tutustumaan juuri itsenäistyneeseen, levottomaan Sambiaan. Lyhyeksi suunniteltu vierailu venähtää kahdeksaksitoista rankaksi vuodeksi.
Olofsonin idealismi törmää afrikkalaiseen todellisuuteen, jossa rasismi yhä rehottaa. Valkoiset ja mustat ajavat omia itsekkäitä etujaan, eikä 
Afrikka todellakaan palkitse hyväntekijäänsä."
Otin kirjan käteen odottaen jonkinlaista dekkaria. Olin täynnä ennakkoluuloja (taas kerran) ja ajattelin lukea vain tappaakseni aikaa, mutta ensimmäisen luvun jälkeen huomasin että olikin mahdotonta laskea tarinaa käsistä. Luin kunnes luomet painoivat niin etten erottanut kirjaimia toisistaan, mutta heti herättyäni aamulla otin kirjan taas käteen. Tarina oli mielenkiintoinen, mutta erityisesti pidin kerronnasta. Valkoinen mies Afrikassa päättää hoitaa asiat kerralla kuntoon, mutta paikallinen väestö ei olekaan kiinnostunut valkoisen miehen hyväntekeväisyydestä ja Hans Olofson huomaa kerta toisensa jälkeen ymmärtävänsä sitä vähemmän mitä enemmän tietää. Toisaalta tarinaa kerrotaan myös Hans Olofsonista ennen Afrikkaan lähtöä, pojasta joka ei voi ymmärtää minkälainen äiti jättää poikansa ja miehensä, pojasta joka katsoo isänsä juopottelua ja kuuntelee tarinoita merestä ja merillä olosta.
Mielenkiintoinen lukukokemus kaiken kaikkiaan. Suosittelen, jos kyseinen teos kävelee vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti