"On the 14th September 1948, Tom Sedley's sister was brutally murdered. A tramp was arrested for the crime but for the young boy it was the end of childhood and the beginning of a lifelong search to discover what actually happened that late summer day.
Marcus Warwic was Tom's neighbour and best friend but the murder changed their relationship forever: suspicion clouded Tom's mind and they drifted apart. Unknown to each other they were both sent to Korea two years later: and when they met in the chaos of war they both had to acknowledge the gulf of distrust that had opened between the two.
The bitterness of what they experienced scarred them for the rest of their lives. Only years later when Tom stumbles across his sister's secret diary do the events of 1948 once more leap into sharp focus and allow him to seek final justice for her murder."
Marcus Warwic was Tom's neighbour and best friend but the murder changed their relationship forever: suspicion clouded Tom's mind and they drifted apart. Unknown to each other they were both sent to Korea two years later: and when they met in the chaos of war they both had to acknowledge the gulf of distrust that had opened between the two.
The bitterness of what they experienced scarred them for the rest of their lives. Only years later when Tom stumbles across his sister's secret diary do the events of 1948 once more leap into sharp focus and allow him to seek final justice for her murder."
***
Harkitsin tämän ostamista pitkään. Olin jo lukenut yhden englanninkielisen dekkarin (jännärin) ja jotenkin epäröin tämän kohdalla. Pattersonin Mary Mary oli ollut helppoa luettavaa, pinnallista ja nopeatemposta, pelkäsin millainen tämä olisi. Toiseksi mietitytti sota-aihe. No, kuitenkin sen sitten loppujen lopuksi ostin ja sota-aihe oli vaikeaa ymmärtää kun ei osannut sanastoa, mutta siihen tottui eikä niitä vaikeita sanoja siellä sitten enää ollut, oli vain taphtumien kuvailua.
Tarinaan oli selvästi panostettu. Juoneen oli selvästi panostettu. Tarinan tapahtumat sijoittuvat pitkälle ajalle, joka antaa kuvan, että tarina ja juoni on pyritty kertomaan mahdollisimman elävästi ja todentuntuisesti. Siinä on onnistuttukin. Sitä en kiellä, mutta loppuratkaisu oli hieman klisee ja joillekin ennalta-arvattavissa tai jollei ennalta-arvattavissa niin kun se selvisi tuli tunne että se nyt oli itsestäänselvää. Aion kuitenkin jatkossakin tutustua Archerin tuotantoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti