Johanne Hildebrandt - Freija (Valhallan tarinoita)

"Sota on saapunut naisten hallitseman Vanaheimin porteille. Sotaisat aasat lähestyvät idästä polttaen ja ryöstellen vaanien tiloja. Vaanien heimo joutuu viimeisenä sovittelukeinonaan lähettämään nuoren kuun papittaren, Freijan, vaivalloiselle rauhanneuvottelumatkalle vihollisen luokse. Kohtaaminen aasojen päällikön Odinin pojan Torin kanssa muuttaa kohtalon kulkua, sillä tätä kielletympää rakkautta ei koskaan ole maailmassa nähty.

Freija on henkeäsalpaavan jännittävä kertomus täynnä intohimoa ja noituutta. Valhallan tarinoita -trilogia perustuu muinaisskandinaaviseen mytologiaan ja kertoo fantasiaromaanien hengessä niistä taianomaisista ihmisistä, joista tuli kertomuksen huimaavien tapahtumien myötä pohjoismaisia jumalia ja jumalattaria. Naisilla on kirjassa keskeinen asema: he hallitsevat valtakuntia ja johtavat kansojaan verisillä sotaretkillä, toisaalta julmat aasat pitävät vaimojaankin orjinaan. Freija kutsuu lukijansa kiehtovalle matkalle aina 2700 vuoden taakse, pronssikaudelle, unohdettujen kuningattarien, legendojen ja sankarittarien maailmaan, jossa veriuhrit ja villit hedelmällisyysriitit leimaavat jokapäiväistäkin elämää."

***

Alku aina hankala toteutui kohdallani, ja kaipa se kiitoskin siellä seisoi lopussa odottamassa. Tarinan ympäristö oli aivan vieras, en ole yleensä edes kiinnostunut tämän tyyppisistä kirjoista, mutta on hyvä lukea kirjoja joita ei tulisi muuten luettua. Eli ympäristö oli vieras, tarina oli kömpelö ja taisin kokea pienimuotoisen "kulttuurishokin". Puolessa välissä olin kypsää kauraa. Luin ja luin, mutta tarina ei kulunut lukemallakaan. No, sitten päätin, että minäpä kahlaan tämän läpi ja loppupuolisko menikin yhdeltä istumalta. Loppua kohden alkoi helpottaa, tarina kävi mielenkiintoiseksi ja kerronta sujuvammaksi sitä mukaa kun alkoi "tottumaan" tarinan kulttuuriin ja sanastoon ja ympäristöön muutenkin.

Loppujen lopuksi olen onnellinen, että jaksoin loppuun asti pienistä alkuvaikeuksista huolimatta. Kirjahan on ensimmäinen osa kolmesta (Valhallan tarinoita) ja tarina päättyykin kesken, kuitenkin niin että voi pitää teosta eheänä kokonaisuutena, yhtenä omana osana jotain suurempaa tarinaa. Ehkäpä saatan tutustua myös niihin eräänä kauniina päivänä. Uotisen Jorman kuolemattomin sanoin: ei huono.