Tämä osa keskittyi enemmänkin menneisyyteen. Roland kuvaa mennyttä, jotta muut ymmärtäisivät nykyisyyttä tai tulevaa. King on nero edelleen, mutta minusta tämä oli muihin verrattuna tylsä, vaikka se ei sitä ollutkaan, mutta melko mitäänsanomaton. Kaikki se kuvaus hyvin pikkutarkasti miten asiat tapahtuivat ja mitä niistä seurasi. Lopussa kuitenkin palataan taas siihen maailmaan, jossa he ovat, vaikka kukaan ei tiedä mitä se on tai missä se on, onko se totta vai harhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti