F. M. Dostojevski - Rikos ja rangaistus

"Rikos ja rangaistus on yksi maailmankirjallisuuden syvällisimmistä teoksista. Dostojevski asettaa pohdittavaksemme ihmiselämän tarkoituksen. Koko elämän problematiikka avautuu uudelleen pohdittavaksi. Käsitteet rikos ja rangaistus kasvavat yli rajojensa, kietoutuvat toisiinsa. Kertomus nuoresta Raskolnikovista, hänen rikoksestaan ja kasvustaan tekonsa ymmärtämiseen, siitä puhdistautumiseen, on kirja, jonka sukupolvi toisensa jälkeen on ottanut omakseen."

***

Nyt on ensimmäinen Dostojevski takana. Kuvittelin ensinnäkin kielen olevan vanhanaikaista ja vanhoillista, jota en ymmärtäisi kuitenkaan. Kuitenkin kieli oli erinomaista, erittäin selkeää, taas sain huomata, että kyseinen ennakkoluulo oli turha. Kerronta oli yllättävän sujuvaa ja jouhevaa, tuntui että tarina muodostui elokuvaksi päässä lukiessa. Eli mukaansatempaiseva ja samalla yllättävän raskasta.

Pidin kirjassa esiintyvästä suuresta draamasta, kuten filosofisista pohdiskeluistakin, tosin niiden kohdalla piti kääntää sivua takaisin ja lukea kolmekin kertaa, mutta silti jotkut kohdat jäivät hämärään. Luulen, että olen kirjallisuuden parissa vielä niin "sivistymätön" tai kypsymätön, etten kyennyt näkemään kaikkea tai edes pientäkään osaa, puhumattakaan kokonaisuudesta. Toinen lukukerta (tai kolmas tai neljäs tai...) ja samalla aika voi saada teoksesta aukenenemaan uusia ulottuvuuksia. Lukemista häiritsi oma pää, joka yritti nähdä kovasti niitä ulottuvuuksia, ja helpotti kummasti, kun (jos pystyi) lakkasi yrittämästä ja sen sijaan ottaa mitä annetaan. Eikä niinkään kaikki-mulle-nyt-heti -tyylillä.