Emilie Richards - Elämän tilkkupeitto

"Tessa McRaen kesäloma on menossa täysin pilalle. Vanha sukutalo on tyhjennettävä kaikesta turhasta roinasta, ja Tessa on luvannut auttaa.

Helena, perheen matriarkka ja Tessan isoäiti, on vanha raataja-tyranni, joka osaa jakaa vain kielteisiä tunteita. Tessan äiti Nancy taas on poskisuudelmia jakava sosiaalinen pyrkyri, joka paremmin viihtyisi varakkaan eliitin seurassa kuin vanhan äitinsä ullakkoa perkaamassa.

Sitä mukaa kun vanhaa taloa siivotaan, paljastuvat myös näiden kolmen naisen elämää varjostaneet salaisuudet. Lopulta kesästä muodostuu ratkaiseva heille kaikille.

Menetetyn voi myös löytää uudestaan - jos vain uskaltaa katsoa tarpeeksi syvälle sydämeensä."

***

Heräteostos joskus aikoja sitten. Ylänurkassa lukee "USA Todayn Bestseller". Kuitenkin vaikka tarina kulki hyvin, sekavaa oli se, että kertojan näkökulma vaihtui henkilöiden välillä, mutta ei häiritsevästi. Tarina oli ihan jees, kolmen sukupolven naisten elämä; kertomus paljastaa miksi he ovat sellaisia kuin ovat ja mitä heidän menneisyydessä on tapahtunut, jotka ovat johtaneet tähän päivään. Tarina oli hyvin kirjoitettu. Mielenkiintoinen lukiessa, mutta kun kirjan sai luettua tuli tyhjä olo: siinäkö se oli?

Toisaalta päähenkilöiden tapahtumat ja miljööt eivät kohtaa minun elämäni tapahtumien ja miljöiden kanssa, joten tietynlainen samaistuminen on vaikeaa. En osaa kuvitellakaan miltä oman lapsen menettäminen tuntuu, tai millaista oli elää ja kasvaa "vanhan ajan" miljöössä, toisin sanoen USA:n vanhan ajan miljöössä. Puhumattakaan seurapiireissä elämisestä. Nyt kun tarinaa jäin pohtimaan, oli se omalla tavallaan melko laaja aiheineen ja kertomuksineen. Ehkäpä joku löytää sieltä jotain, jota minä en löytänyt. Niinhän sen pitää ollakin.